Sukella syvemmälle

Uskon, että jokainen ihminen löytää paikkansa yhteiskunnassa, mikäli vaan ITSE on aktiivinen. Tärkeintä on, että itse tiedät mitä haluat elämältä!

Jokainen meistä haluaa varmasti jossain elämänsä vaiheessa työllistyä ja opiskella itselleen ammatin. Se kuuluu tämän päivän yhteiskunnassa jopa kansalaisvelvollisuuksiin. Täytyy olla tuottava, että olisi kelpo kansalainen. Aina elämä ei kuitenkaan mene helpoimman kautta.

Itse sairastan vaikeaa cp-vammaa, ja se on osaltaan vaikeuttanut tulevaisuuden suunnitelmia ja opiskelua. Pienenä haaveilin lääkärin ammatista. Kuitenkin nyt olen aika kaukana tuosta ja toimin aivan eri tehtävissä. Peruskoulun jälkeen mietin, mikä minusta oikeasti tulee isona – valitettavasti tuota en tiedä vielä 25-vuotiaanakaan! Peruskoulun jälkeen suoritin lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Olen aina ollut koulussa bingo ja pitänyt opiskelusta. Tämä kunnianhimoisuus tuotti minulle vaikeuksia, sillä useimmat opettajat eivät uskoneet kykyihini. Onneksi vanhemmat ja läheiseni tukivat minua koko ajan, iso kiitos heille!

Lukiossa opiskelu oli ehkä elämäni parasta aikaa. Sulauduin nopeasti joukkoon ja sain kavereita, vaikka olinkin poikkeava. Opettajat pitivät minua ”tavallisena Susannana”, ja kannustivat opinnoissa. Opiskelu ei tuntunut vaikealta, vaikka monet epäilivätkin kykyjäni suorittaa opinnot loppuun. Lukion jälkeen jatkoin yliopistoon lukemaan historiaa. Olen aina pitänyt yhteiskunnallisten asioiden tarkastelusta. Opiskelu ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin lukion historia, joten vaihdoin alaa ja lähdin lukemaan tradenomiksi ammattikorkeakouluun. Huvittavinta on se, että lukion opinto-ohjaaja suositteli minulle tradenomin koulutusta, josta tuolloin kieltäydyin jyrkästi. Kuuden vuoden jälkeen löydän itseni markkinoinnin luennolta, ja joulukuussa taskussani ovat toivottavasti tradenomin paperit. =)

Työllistyminen onkin sitten vaikeampi juttu. Ongelmaksi minulle koitui pakollisen työharjoittelun suorittaminen. Kun on ”vajaakuntoinen”, työnsaanti ei aina ole niin helppoa. Katsotaan, että kun jalat eivät toimi, päässäkin on jotain vikaa. Vastoinkäymisistä huolimatta olen kuitenkin löytänyt koulutusta vastaavaa työtä kunnalliselta sektorilta. Olin ensin opintoihini kuuluvassa harjoittelussa Keski-Suomen Keskussairaalassa. Tällä hetkellä työskentelen sairaalassa tutkimustehtävissä ja toimistosihteerin hommissa sijaisena. Sain siis hyvin sujuneen harjoitteluni ansiosta työpaikan ainakin toukokuuhun saakka. Sen jälkeen toteutan yhden unelmistani ja valmistaudun lääketieteen pääsykokeisiin, tavoitteena opiskelupaikka lääkiksessä. Mottoni opiskelun ja työn suhteen on: ”jos ei yritä, mitään ei voi saavuttaa”. Siis rohkeasti vaan eteenpäin, vaikka se tuntuisikin joskus epätoivoiselta!

Uskon, että jokainen ihminen löytää paikkansa yhteiskunnassa, mikäli vaan ITSE on aktiivinen. Vaikka julkishallinnon palveluiden pitäisi osata neuvoa vammaisia työllistymisessä, itse olen kokenut, että omat mahdollisuudet työllistyä täytyy monesti selvittää itsenäisesti. Kunnissa ei ole tarpeeksi ammattitaitoista henkilökuntaa, vaan monia kohdellaan ”samanlaisen muotin mukaan”, eikä henkilökohtaisia vahvuuksia tai mieltymyksiä oteta huomioon.

Halusin kirjoittaa tämän oman esimerkin rohkaisuksi muille, jotka painivat samojen ongelmien kanssa. Olen itse aktiivisena nuorena sitä mieltä, että unelmia saa olla ja niihin pitää uskoa! Tärkeintä on, että itse tiedät mitä haluat elämältä!

-Susanna