Havaintoja elämästä

On ihan sama, millainen yksittäinen ihminen on, mutta ei ole lainkaan sama, millaisessa yhteiskunnassa ihminen elää.

Mielestäni on hyvä, kun ihmiset tulevat kysymään pyörätuolistani tai mistä tahansa. Vielä en ole vain itse rohkaistunut kysymään heiltä minulle tuntemattomista asioista. Eikö esimerkiksi kenkiä solmiessa tunnu että lentää nokalleen? Tai kuinka kananmuna rikotaan niin, että kuoret jäävät käteen? Miltä tuntuu kyykistyä? Eikö hissin sijaan olisi helpompi käyttää portaita? Kuvailisitko suonenvetoa?

Haaveenani on päästä matkustelemaan Afrikkaan ja tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, ihmisiin ja luontoon. Tahdon päästä kokemaan millaista on arki ilman niitä mukavuuksia, jotka ovat meille arkipäivää. Haluan myös nähdä mistä paikallisten positiivinen ja iloinen asenne kumpuaa, vaikka olosuhteet voivat olla hyvin raskaita ja vaativia.

Olen haaveillut matkustamisesta ja nyt vaihdosta jo kauan. Hainkin heti, kun oli mahdollista Valenciaan Espanjaan vaihtoon. Jos homma onnistuu, Välimeri kutsuu! Opiskelin lukiossa espanjaa ja olen tutustunut täällä Helsingissä espanjalaisiin nuoriin, joita olen jo sopinut tapaavani siellä!

Suunnitelma oli, että minä hallitsen tämän elämän. Kolmekymppisenä minulla olisi omistusasunto, perhe, tila-auto, mielenkiintoinen ura ja mukavasti rahaa käytettäväksi. Mutta ei se mennytkään niin. Minusta tuli vammainen. Luojan kiitos! Kuka nyt tila-auton oikeasti tarvitsee :)

Rakastan vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Kesällä on ihana könytä metsässä mönkijän kanssa, ja päästellä kunnolla höyryjä siinä samalla koiran kanssa. Mikäs sen parempaa kuin pieni bensan tuoksu ja ojissa kylpevä labradori:)

Toivon että jonain päivänä saan tehdä työtä mitä oikeasti haluan tehdä eikä tarvitse tyytyä työhön mitä on helppo tehdä.

Vapaa-ajalla mie yleensä puuhailen vähän kaikenlaista. Mie luen aika paljon kirjoja, kirjotan runoja, oleskelen koneella ja pidän sitä kautta yhteyttä kavereihin, jotka asuu vähän etäämmäällä. Sit mie käyn salilla 2 kertaa viikossa, kuuntelen paljon musiikkia ja oon kavereiden kanssa.

Ah, miehet. He ovatkin asia erikseen. Ihastuksia minulla on nyt vain yhden käden sormilla laskettavissa :)

Minulla on kavereita vauvasta vaariin ja tulen mielestäni toimeen kaikkien kanssa. Kavereita ei ole koskaan liikaa... :) Luonteeltani olen avoin höpöttäjä, jolla tarinaa riittää vaikka 24/7 aamuin illoin...Runsaan kahvin ja saunan ystävä :)

Aina kun on baarissa ja haluaisi olla ystävien kanssa rauhassa, joku tulee humalassa juttelemaan, kun on niin kiva kun vammaisetkin pääsee ravintolaan, tai muuta yhtä kehittävää. Kerrankin joku keski-ikäinen mies oikein suuttui, kun halusin katsoa jääkiekkoa rauhassa enkä jutella hänen kanssaan.

Virossa suoritettiin mun henkilökohtainen suosikki eli niin sanottu ”pyörätuolit korkealle”-tempaus, joka käytännössä tarkoitti sitä, että kaikki halukkaat pyörätuolinkäyttäjät hinattiin laivan mastoon toiselle tasanteelle.

Kesän hyviä puolia on myös, että voi itse päättää missä lukee. Sään takia ei tarvitse jäädä sisälle, vaan voi vaikka raahata itsensä ja kirjansa ulos penkille istumaan!

Hupsua tää elämä- ihan sama oletko sitten vammainen tai vammaton! Ihan sama ei kuitenkaan ole se, millaisia päätöksiä teet ja miten elämääsi elät. Eletään siis täysillä!

Kun muistelee menneitä, niin juuri ne ystävien kanssa vietetyt illat ja läheisten ihmisten kanssa vietetty aika ovat asioita, jotka ponnahtavat esiin. Vaikka sitä on opiskellut koko pienen ikänsä, niin tarkemmin ovat muistiin piirtyneet ulkomaan reissut, klubikeikat, rakkaus tai vaikkapa kaksi voitettua suomenmestaruutta. Elämänilojen tärkeys korostuu pitkissä arkiuurastuksen jaksoissa, ilot ovat juuri niitä asioita jotka estävät turtumista