1.8.2011, Minkki

Up - kohti korkeuksia

Kehtaanko kertoa? En haluaisi lesoilla enkä hankkia vihreitä ystäviä. Kateus on yksi omista synneistäni, mihin liian herkästi taivun. Se on minun kehittämiskohteeni. Koska itse herkästi muutun vihreäksi, oletan samaa reaktiota muiltakin. Tai ehkä vain sekoitan pelkooni myös suomalaista mentaliteettia vähätellä asioita. Totuus on, että vaikka miten haluaisin, kaikki sanomani tulee kuulostamaan vähättelyltä.

No, tässä se kuitenkin tulee: pääsin helikopterin kyytiin ja vielä ilmaiseksi!

Mahtavaa eikö? Ja minä kun pohdin, että mitenköhän kallista sellaisella olisi joskus lentää? Olen ymmärtänyt, että kallista. En voi muuta todeta, kuin, ihana Aram! Aram oli pilottini ja nyt jo ollaan nyrkkitervehdystovereita (eli nyrkit yhteen, ei nyrkistä naamalle –tervehdys). Kutsun häntä kavereideni kesken Vin Diesel kopioksi Vinnieksi, ei liene syytä selittää tarkemmin.

Vinnie on todella upea persoona. Hänessä on muskelit ja aivot, harvinainen yhdistelmä miehessä. Muistan miten pelkäsin, että se tulee käskemään minut siirtymään kauemmaksi aidasta, kun olin siinä katsellut helikoptereita satamassa. En osannut odottaa tulevaa keskusteluamme ja sen lopputulosta:

”Do you speak English?” ”Yes” ”Would you like to fly?” “omm.. I don’t know..?” (olin hämilläni kysymyksestä..) ”What? You don’t know if you would like to fly?” “Well. Sure, I always want to fly!” “Maybe I can fly you later.” “Seriously?” “Yes, it shouldn’t be a problem. I’ll talk with the others. I’ll be back about...” (en kuullut aikaa, kuinka Ei käytännöllistä.) ”O, okay!” Ja levein hämmentynyt hymy mitä Jyväskylässä on hetkeen nähty.

No odottelin lopulta kolme tuntia satamassa, mutta sinnikkyys palkittiin. En halunnut tungetella kopterin palatessa. Yritin näyttää siltä, että olin vain nauttinut sataman hengestä ja satuin sopivasti olemaan paikalla. Seuraavaksi näin Vinnien viittomassa minulle, että tulisin kopterin luo ja toinen kuski tuli avaamaan minulle aitausta. No minähän menin. Vinnie nosti minut kätevästi kopteriin ja Oi voi, sitten sitä mentiin! Tätä ei kukaan usko, minä en ainakaan.

Se oli upeaa. Olin ehtinyt kolmen tunnin aikana pohtia, että uskaltaisinko edes mennä kopteriin. En tiennyt niistä mitään. Ne vain olivat hämmästyttäviä vekottimia, jotka pysyivät ilmassa ilman ymmärrystäni. Se oli kuitenkin miellyttävämpi kokemus kuin lentokoneet. Tasaista ja hyvin varmaa lentoa. Näin Jyväskylän ja Keski-Suomen uudesta perspektiivistä. Ymmärsin vasta nyt paremmin miksi Suomesta sanotaan, että se on the Land of the thousand lakes. Järvet ja metsät jakoivat pinta-alan kauniissa harmoniassa. Sain nauttia siitä kokonaisen tunnin!

Enhän minä voinut ottaa näin upeaa lahjaa vastaan ilman jotain kiitosta. Kiittelin lennon jälkeen, mutta kotona askartelin vielä kiitoskortin. Tulihan siinä lapsellinen olo, mutta en tiennyt miten muutoinkaan ilmaista itseäni. Seuraavana iltana sain sen annettua hänelle ja hän vaikutti aidosti olevansa iloinen minut nähdessään. Vaihdoimme siinä kuulumisia ja päästin hänet ansaitulle levolle, Lahti oli ottanut hänestä ja kumppaneista veronsa. Itse menin jatkamaan iltaa satamaan avustajani kanssa juuston ja keksien merkeissä.

Tänään menin kirjani kanssa satamaan ja ehdin edellä mainitsemani nyrkkitervehdyksen vaihtaa Vinnien kanssa, sitten hän lähti lennättämään rikkaita ja kuuluisia. Illalla kuulin, että olemme huomenna menossa samaan suuntaan, Helsinkiin. Hänellä tosin matkaan menee alle tunti, minulla 3 tuntia, jos VR on minulle suopea.

Jyväskylä on Neste oil rallien isäntä ja se näkyy ja kuuluu tällä hetkellä. Ulkomaalaisia tulee vastaan ralli passit kaulassa, satama-alue on pullollaan kaiken kokoisia veneitä ja helikopterit lentelee ristiin ja rastiin kaupungin yllä. Jyväskyläläisenä rallit ovat ristiriitainen konsepti. Minä olen enimmäkseen inhonnut ralleja. Ne ovat saastuttava ja meluisa tapahtuma. Mutta myönnettävä on, minulla on nyt myös jotain positiivisempaa muistettavaa tapahtumasta. Ehkä hän on täällä taas ensi vuonna?

Kommentit