10.2.2012, Minkki

Selviytymisen taide

Tällä viikolla on ajankohtaisena ollut opin jakaminen. Pajalla olen oppinut toisilta valon heijastuksia ja kameran asetuksien säätämistä ja olen myös osannut neuvoa toisia pajalaisia. Myös hieman hassummilla tavoilla on oppia tullut jaettua. Päiväavustajani selkä oli yksi päivä yllättäen hyvin kipeä. Hänellä oli selkeitä vaikeuksia pukea ulkovaatteita päälle ja pian päädyimme yhteen ääneen nauramaan ironialle, kun minä neuvoin avustajaani kuinka hän saisi puettua huivinsa ”minun tavallani”. Kuka olikaan kenen avustaja? Hän kertoi tänään myös minun avustamisestani olleen hyötyä hänelle kotona, kun on pitänyt neuvoa poikaystävää auttamaan, hänellä oli niksit valmiina. Myös vanhan toimintaterapeuttini kanssa jutellessa sain kuulla, että hän oli ottanut oppia minulta selviytymiskeinoihin sairasloman yllättäessä.

Oppia on monenlaista ja sitä huomaamattaan joka päivä oppii uutta. Toisinaan hyvin konkreettisesti: pyytää neuvoa ja toinen auttaa. Usein se on kuitenkin paljon hienovaraisempaa. Me opimme toisiltamme sanontoja, käyttäytymisnormeja ja uusia kiinnostuksen kohteita. Sosiaalisuus rikastuttaa elämäämme, mutta niin myös erakkomainen tarkkailu sivusta. Kaveripiirissä voi oppia uusia niksejä miten meikata, yhdistää puhelin tietokoneeseen tai vaikka tutustua uuteen harrastukseen. Tarkkailemalla voi oppia ihmispsykologiasta, löytämään oikean luokan (seuraamalla muita ryhmäläisiä) tai eksyä jos sokkona seuraa porukkaa. Esimerkkejä tulee varmasti jokaiselle oppimistilanteista. Yksi oppimisen perusaskeleista on analysointi. Koettu, kuultu tai nähty asia pitää analysoida, jotta siitä voi oppia. Toinen askel (mikä oikeastaan on ensimmäinen askel) on pitää mieli ja silmät avoinna. Ovathan ne olleet ihmisen selviytymisen kannalta tärkeimpiä toimintatapoja, jo kivikaudelta ja lapsesta lähtien.

Mediasta voi oppia paljon. Toki on myös virheellistä ja subjektiivista oppia. Analysointi tulee silloin erityisen tärkeäksi. Itse ainakin normaalissa arjessa unohdan turhan usein pohtia näkemääni ja kuulemaani syvemmin. Miksi minulle kerrotaan tällaista? Onko kertojalla joku tavoite mihin hän pyrkii? Mitä oikeasti opin tästä tekstistä tai uutisesta? Mitä haluaisin vastata uutisten lukijalle tai Ilta-Sanomien kirjoittajille?

Toivon, että myös omat blogi tekstini voivat toimia opettavaisina. Ei faktana, vaan silmiä avaavana ja ajatuksien herättäjänä. On ihanaa huomata, kuinka on viime aikoina tullut hieman lisää kokemusten jakoa kommenttien muodossa. Sitä lisää! Jokaisen ajatukset ovat kuulemisen arvoisia ja voivat opettaa meille uutta. Minä mielelläni kuuntelen teitä lukijat, ja pyrin lukemaan myös vanhempia tekstejäni, joten sinnekin voi rohkeasti mennä kirjoittamaan ajatuksiaan. Saa myös sanoa, jos on erimieltä tai tekstistä jäi vielä jotain kaipaamaan. Tehdään yksipuolisesta asetelmasta moniulotteisempi ja opitaan toisiltamme!

Kommentit