Blogi

14.12.2011, Minkki

Rakkaus tienhaarassa

Olen ollut jo kolme vuotta yksipuolisessa suhteessa. Tajusin sen tänään, kun aloin miettiä kuinka kauan olenkaan ollut sinkku. Syksyn alussa poistin tämän ihastukseni kohteen Facebook-ystävistäni ja näköjään myös hänen puhelinnumeronsa matkapuhelimestani, koska nyt en sitä ainakaan löydä. Kieltämättä ennaltaehkäisy oli hyödyksi. Törmäsin viime viikolla ihastuksen kohteeseeni ja pasmanderithan siinä meni taas minulta sekaisin. Olin jo laittamassa taas jotain viestiä hänelle ja kävin puhelimeni kaikki lokitiedot ja ikivanhat viestit läpi – jos kuitenkin olisin unohtanut jonkin hänen viesteistään poistaa. Ehkä parempi näin, vaikka ei siltä juuri nyt tunnukaan. Ja sitä paitsi, kyllähän minä yhteystiedot saan, jos ihan tulee hätä. Tämä on vain muistutus minulle, miten pitkälle homma on jo kertaalleen mennyt.

Rakkaus ja ihastuminen ne ovat melkoista draamaa, tai parisuhteet ja ihmissuhteet ylipäätään. Ilman ihmissuhteita elämä olisi kurjaa, mutta eivät ne ihmissuhteetkaan mitään helppoja nakkeja ole. Olen tässä nyt tietenkin pyöritellyt ihan raivostuttavan paljon koko ihastus draamaa mielessäni. En ole enää edes kehdannut puhua aiheesta ystävilleni, koska koen jauhavani vain sitä samaa: ”Se on mieletön persoona ja ihminen, jollaista en usko koskaan toiste tapaavani. En tajua miksi en pääse siitä yli, koska ei sen silti luulisi olevan täydellinen. Vikoja siinäkin tyypissä on.” Koska en kehtaa enää ystävilleni avautua asiasta, käännyn lukijoideni puoleen. Mukavaa eikö? ;)

No, ei vaan. Vaikka mieleni tekisikin kertoa kaikki tästä ihmisestä, ei se ehkä ole näin julkiseen kirjoitukseen soveliasta. Ties vaikka se ihminen lukisikin näitä tekstejäni, vaikka tämä nyt on taas tätä itseni huijaamista ja toiveajattelua. Pointtini on laajemmin se, että on yllättävää miten paljon yksi ihminen voi vaikuttaa toisen ihmisen elämään. Mielestäni olen ollut avoin uusille suhteille ja pyrkinyt elämään ihan omaa elämääni. Silti, kun alan miettiä asioita taaksepäin, huomaan tehneeni valintoja, pohjautuen ihastukseeni. Osa valinnoista on ollut vain hyviä, kuten uudenlainen elämän asenne ja kokeilunhalu, mitä minussa ei yhtä paljon aikaisemmin ollut. Muistan ajatelleeni monet kerrat: ” Hän olisi tarttunut tähän tilaisuuteen” tai ”kunpa hän nyt näkisi minut!” Toisaalta, olen kulkenut ehkä vähän myös silmät kiinni. Olen verrannut jätkiä häneen ja muut ovat tietenkin jääneet hänelle toiseksi. Olen stressannut pääni puhki miettiessäni, miten voisinkin jäädä yöksi toiseen kaupunkiin ilman avustajaa, vain jotta pääsisin yönäytöstä katsomaan hänen kanssaan – enkä ollut saanut edes suoraa kutsua elokuva seuraksi. Olen itkenyt hänen peräänsä, vihannut maailmaa ja muita rakastuneita heidän onnestaan ja olen ilahtunut yhdestä ainokaisesta viestistä, minkä saatoin saada häneltä kerran kuussa.

Rakkaus on pirullista. Sitä ei voi valita. Eikä toista voi pakottaa rakastamaan takaisin. Yksi suosikki kirjailijoistani Paulo Coelho kirjoittaa paljon rakkaudesta ja ihmisyydestä. Hän sanoo, ettei rakkaita voi omistaa. Rakkauden on virrattava vapaana meissä kaikissa. Välillä turvaudun tähän ajatukseen. Ajattelen, että minun rakkauteni virtaa häneen ja muihin ihmisiin ympärilläni ja he tuntevat ajatusteni lämmön. Tiedän, että ihastukseni välittää minusta, mutta tiedän, että se on vain kaverillista lämpöä.

Itse tein päätöksen muutama kuukausi sitten, että en enää voi roikkua hänessä. Toki en voinut tehdä sitä kunnialla, vaan piti lähettää juovuksissa hieman nolo viesti. Se kuitenkin oli minulle silmiä aukaiseva kokemus. En halunnut olla niitä tapauksia, jotka vähän juotuaan lähettelevät haikeita viestejä saamatta vastakaikua. Vaikka hänen yhteystietojensa poistaminen oli silloin minulle vielä rankempi paikka kuin osasin kuvitellakaan, se todella oli ensimmäinen askel irti hänestä. En ole enää puhunut hänestä yhtä paljon, hän ei tullut mieleeni jokaisesta teatteriasiasta tai hippityypistä, enkä miettinyt joka päivä mitä voisin kommentoida hänen statuspäivityksiinsä. Kohtaamisemme oli takapakki minulle, mutta uskon, että selviän tästäkin.

Vertaan yksipuolista rakkautta addiktioon. Samalla tavalla kuin alkoholisti saa juomisesta nautintoa, se antaa keveän olon ja hetkeksi kaikki turha huoli katoaa mielestä. Kuitenkin alkoholilla on kääntöpuolensa, ja kun ihmiset raitistuvat, tulee kiusauksia vastaan, ja jopa joillain sortumisia, jolloin huomaa otteensa olevan taas siinä pullon kaulassa. Yksipuolinen rakkaus on myös omalla tavallaan herkullista, mutta se syö sisältä ja siitä irrottautuminen ei ole aina helppoa tai vailla takapakkeja. Uskon kuitenkin, että jokaisella on oikeus ja jokaista odottaa ihminen, joka myös vastaa tunteisiin. Itse aion pyrkiä sitä onnea kohti.

Kommentit

Hanna
14.12.2011 09:32

Minulla oli kerran addiktio alkoholistiin. Nykyisi olemme Facebook-kavereita. Hänestä on tullut maallikkosaarnaaja raitistuttuaan. Nykyinen rakas pyysi minua kahville ja minulla oli kiire katsomaan Mimmi-lehmää. Harmittaa...

Jaana
2.2.2012 10:35

Hei! Olen sinun kanssasi samaa mieltä rakkaus asiassa. Olen yli puolet vanhempi sinua, mutta se ei ole niin oleellista tässä asiassa. Jokaisella on rakastamisen kaipaus ja halu tulla rakastetuksi. Olen puolisen vuotta sitten eronnut ja loppu aikoina viile- äksi käyneen avioliiton jälkeen... olenkin kaivannut rakkautta ja haluaisin löytää uuden kumppanin jota rakastan ja hän rakastaisi minua. Yksi lyhyt suhde minulla oli ja meni. Siinä ei toteutunut se molemmin puolinen rakkaus. Itse kiinnyin häneen kovasti, jo kahden vk.n tuttavuuden jälkeen. Mutta mies ei ollutkaan valmis tai enkö kuitenkaan ollut hänelle se oikea... vaikka luulin ihastumisen olleen molemmin puoleista. Itkin, surin ja kaipasin tätä miestä yhden vkl.n oikein urakalla kotona yk- sikseni.. mutta se helpotti. Poistin myös viimeisen puhelun jälkeen hänen yhteys- tietonsa ja viestinsä. Se helpotti,, ei tarvinnut enää miettiä, että jos kuitenkin vielä. Mies ei ilmeisesti halunnut alkaa "leikkimään" kotia kanssani. Mutta se aika mikä olimme yhdessä, yksi vkl ja kolmena arkipäivänä tuntui tosi hyvältä. Olen siitä päässyt nyt yli ja odottelen mitä tämä kevät tuo tullessaan, kunhan nuo pakkaset laskevat ja aurinko rupeaa lämmittämään kunnolla, niin hankia, kuin sydäntäkin.

Se miksi luin sinun blogiasi on koska itsekin sairastan Myastenia gravis lihassai- rautta ja käyn lihastautiliiton sivuilla silloin tällöin. Olen myös MG-yhdistyksessä mukana. Sain diagnoosin kesällä -08.. ja sen jälkeen on elämässä ollut isoja muutoksia. Jatka samaan malliin varmaan poikkean täällä useimminkin lukemassa juttujasi. Hyvää ja aurinkoisia kevätpäiviä sinulle! Kyllä me vielä ihana mies löydetään jonka kainaloon on kiva käpertyä.

t. Jaana

P.s Jos haluat ja aikaa liikenee voit laittaa s.postiakin minulle jaana.kervinen@netti.fi

Vielä oletko tietoinen, että Agorassa on 14.3 Aivopäivä.. tervetuloa sinne, itse menen MG-yhdistyksen merkeissä sinne.

Jaana
2.2.2012 10:48

t. Jaana

P.s Jos haluat ja aikaa liikenee voit laittaa s.postiakin minulle jaana.kervinen@netti.fi

Vielä oletko tietoinen, että Agorassa on 14.3 Aivopäivä.. tervetuloa sinne, itse menen MG-yhdistyksen merkeissä sinne.

Jaana
2.2.2012 10:50

t. Jaana

P.s Jos haluat ja aikaa liikenee voit laittaa s.postiakin minulle jaana.kervinen@netti.fi

Vielä oletko tietoinen, että Agorassa on 14.3 Aivopäivä.. tervetuloa sinne, itse menen MG-yhdistyksen merkeissä sinne.