Blogi

13.6.2011, Minkki

Päättymätön tarina

Kohta ilmestyy viimeinen Harry Potter elokuva. Se tuntuu eräänlaiselta päätökseltä yhdelle elämänjaksolleni. Olen lukenut kaikki kirjat useaan kertaan, viimeksi tänä kesänä olen aloittanut ”HP-urakan” (toinen kirja vasta menossa). Olen käynyt läpi useimman vaiheen fanituksista. Olin nettivelhokoulussa ahkerampi oppilas kuin oikeassa elämässä ja ankarampi opettaja toisessa velhokoulussa kuin oma saksanopettajani. Kavereiden kesken meillä oli myös omat roolipelileikit ja koulut – olin Hermione (vaikka yhtäläisyyttä on vaikea nähdä).

Loppu on aina suloisen katkeraa, olipa kyseessä sitten kirja, elokuva sarja, koulu tai kesäleiri. Sen tietää loppuvan, sitä kiirehtii kokeakseen kaiken ja kun se loppu kansi tulee tai viimeinen päivä, se onkin kuin törmäys autoon tiukassa mutkassa. Miten tässä näin kävi?

En ole ollut ikinä hyvä hyvästeissä, joku voisi väittää minua suorastaan kylmäksi. Totuus on, että tarina jatkuu. Harry Potteriin keksitään varmasti jotain krääsää ynnämuuta sarjanpoikasta, millä jatkaa tarinaa. Ja kesäleireistä jää aina käteen ainakin yksi tai kaksi uutta tuttavuutta keihin pitää yhteyttä. Miten sitten käy tämän kampanjan kanssa? Lähdin hommaan täysin avoimin mielin. Ajattelin, että aika on pitkä, joten siinä ehtii kyllästyä hommaan ja kirjoituksen aiheet loppua ennen kuin kampanja loppuu. No, olin väärässä. En kyllästynyt, eivätkä aiheet loppuneet kesken.

Toki minulla oli olettamuksia. Aivan kuin elokuvaa valitessaan, jokaisella on ennakkotiedot siitä, mikä on elokuvan juoni ja mitä tähtiä siinä on näyttelemässä. Sama päti tämän kampanjan kanssa. En ole ikinä lueskellut blogeja, mutta olin luonut käsitykseni, millaista tekstityyliä oli tarkoitus kirjoittaa. Myös kampanjan sanoma oli selkeä.

Olin varma, että kommentointi olisi brutaalia. Olin varustautunut panssarihaarniskalla ja taikasauvalla hyökkääjiä vastaan. Olin valmis kuuntelemaan uusia näkemyksiä sekä puolustamaan omia tekstejäni kynsin ja hampain. Mitä en ollut odottanut, oli miellyttävä vastaanotto. Se lämpö, mitä kommentteja lukiessa on tullut ja se toivo, mikä on herännyt siitä, että tekstini saattaisivat oikeasti olla merkittäviä.

Arkipäivän höpötystä kaikki. Totta tosiaan, kirjoittelin omasta arjestani maustettuna tuttujeni kanssa käydyillä keskusteluilla ja matkamuistoilla elämäni varrelta. En ole halunnut kirjoittaa mitään ylifilosofista tekstiä, vaan näyttää mitä 21-vuotias tyttö tekee, ja miten näkee maailmaa ajoneuvonsa kyydistä. Toivon, että tekstini ovat herättäneet ajatuksia, olivatpa ne sitten myötäileviä tai täysin vastakohtia. Jopa inhotus on sallittua. Leikin ajatuksella, että Ihan sama -kampanjan lukijat levittävät sanaa eteenpäin, ja nämä tekstit jäävät elämään vielä pitkäksi aikaan. Keskustelu on sallittua ja suorastaan toivottua.

Minulla ei sitten olekaan enää muuta sanottavaa, kuin kiitos kaikille teille lukijoille. Toivon, että olette saaneet näistä teksteistä lukiessanne irti yhtä paljon (jos ei enemmänkin), kuin minä niitä kirjoittaessani. Muistakaa, että te voitte tehdä tästä kampanjasta päättymättömän tarinan!

Kommentit

Aki
13.6.2011 15:19

Kiitos Monica sinulle. Kuten aina olen sanonut sinulla on taito ilmaista ajatuksiasi kirjoittamalla, joten etispä uusi paikka tuleville blogeillesi tai perusta ihan oma blogi - vai voiko niin tehdä???? Tsemppiä ja kiitos sinulle. Olen hiton ylpeä sinusta, kuten varmaan tiedätkin.

Minkki
14.6.2011 18:49

Kiitos Aki :)

On tullut useammaltakin ehdotusta oman blogin perustamisesta. Pitää selvittää. On tässä itselläkin vielä sanottavaa enemmän kuin ehti tänne kirjoittaa :)