Blogi

18.1.2012, Minkki

Odottamaton ehdotus

Ajattelin kertoa tällä kertaa vain kuulumisiani. Lauantaina tunsin maailman kaatuvan päälleni, kun uusin avustajani purki työsopimuksen äkkiarvaamatta. Hän jätti minut pulaan itsekkäästi. Vaikka lain mukaan koeajalla voi keskeyttää ilman irtisanomisaikaa, on mielestäni tässä työssä vain moraalista ja aikuismaista pysyä ainakin pari viikkoa, jotta jää aikaa etsiä uusi avustaja tilalle. Onnekseni unettomana yönä mieleeni tuli entinen avustajani, joka ehkä voisi palata takaisin töihin. Tällä kertaa sain tilanteen hienosti järjestymään: parin vuoden takainen avustajani tulee lähteneen tilalle ja lisäksi yksi toinen vanhempia avustajiani tekee parina päivänä viikossa vuoroja jatkossa.

Muita kuulumisia on, että aloitin elokuvablogin kirjoittamisen paikallismedia Swan median kanssa yhteistyössä. Jos kiinnostaa, niin sitä pääsee lukemaan osoitteesta http://www.filmaattinenminkki.blogspot.com. Tarkkaavaiset lukijani ovat ehkä huomanneetkin, että blogieni otsikot ovat usein olleet elokuvien tai tv-sarjojen nimiä, joten hyppy elokuvablogaajaksi ei liene suuri yllätys. Itse olen innoissani ja samalla hieman jännittynyt. Eniten mietityttää millaisen vastaanoton blogini saa, löytääkö se kohdeyleisönsä tai lytätäänkö minun arvosteluni amatööri rustailuiksi. Tällä hetkellä arvelen kuitenkin tärkeimmäksi tavoitteekseni kirjoittaa siitä, mikä itseäni kiinnostaa ja keskittyä tuomaan omaa persoonaani enemmän esille myös siellä. Onko teillä lukijani elokuvia, joita toivoisitte minun arvostelevan ennen elokuvan vuokrauspäätöstänne?

Hieman samaan kategoriaan menee myös se, että aloitin maanantaina Kuvasta viestiksi -pajan, mistä edellisessä blogissani hieman jo mainitsinkin. Minulla on yksi päivä takana ja olen jo valokuvauksen lumoissa. En väitä, että minusta tulee valokuvaajaa, mutta uskon näiden neljän kuukauden tuovan minulle reippaasti kokemusta ja näkemystä valokuvauksesta ja kuvan käsittelystä. Toivottavasti saan portfoliooni täytettä ja kenties pystyn hyödyntämään pajan studiota jossain freelance -työssä tänä aikana. Voi myös olla, että pajan ajan kirjoitan siitä blogia Voimalaitoksen (pajan järjestäjä) sivuille, joten minusta on hiljalleen tulossa blog-maniac. Katsotaan kauanko tämä vauhti jatkuu.

Isoin juttu minulle viimeaikoina on kuitenkin, kun tuli soitto, jossa minulle ehdotettiin uuden älypuhelimen vastaanottamista. Minun ei tarvinnut kauan miettiä, miten sanoa ”kyllä kiitos”. Nykyinen puhelimeni on ollut luotettava kaveri ensin isälleni ja sitten pari vuotta jo minulle. Aion pitää sen tallessa varapuhelimena, siltä varalta, että uudesta loppuu akku kesken (olen ymmärtänyt, ettei älypuhelin ole kaikkein energiasäästeliäin) tai se jäätyy koiraa ulkoiluttaessani. Olen tosi täpinöissäni tulevasta uudesta puhelimestani, mikä minun pitäisi saada tämän viikon aikana, mahdollisesti itse Arto Nybergiltä. En ole vielä ihan sisäistänyt sitä edes todeksi. No, eiköhän se minuun uppoa, kun puhelin on kädessä ja yritän keksiä miten sillä laitetaan viestiä!

Tuleva uusi puhelimeni onkin kohuttu tapaus. Tämä on se uutinen, mistä jo edellisen blogini lopussa hihkuin, mutta en vielä uskaltanut puhua, koska asiaa ei ollut lyöty lukkoon eikä julkistettu. Maanantaina IS ilmoitti kuitenkin julkisesti sen: ”Arto Nybergin kohuttu Lumia-puhelin menee nuorelle naiselle.” Totta puhuen, minä en ollut tiennyt mistään puhelinkohusta ennen saamaani puhelinsoittoa, joten tutkiskelin sitten vähän asiaa. Journalistin on kiellettyä ottaa lahjuksia vastaan. Nokian toimitusjohtaja on antanut Arto Nybergille tämän ohjelmassa Nokian uuden älypuhelimen ilmeisesti joskus joulukuussa, ja tästä on noussut kiivasta lahjuskeskustelua.

Oma mielipiteeni on, että kärpäsestä on tehty härkänen. Varmasti kirjailija vierailijat ovat joskus antaneet toimittajalle uusimman kirjansa tai muusikko uusimman cd:nsä lahjaksi. Minä en silti valita tilanteen kulusta. Minulle puhelin on viesti. Pieni ele, mikä ilmaisee blogitekstieni olevan muutakin kuin turhanpäiväistä höpinää ja kannustin jatkaa samaan malliin. Puhelimen kohtalo on oikeastaan laajemminkin katsoen saanut hienon lopullisen kodin. Mediajulkisuus Pieni ele -kampanjalle ja Invalidiliiton toiminnalle ei ole laisinkaan haitaksi. On hyvä saada vammaisille enemmän näkyvyyttä ja ties vaikka saisin pari lukijaakin lisää!

Tämä puhelin on sen verran ollut keskustelujen aihe mediassa, että minusta se on jo melkein yksilö ja ansaitsee nimen. Mitä jos laitettaisiin kilpailu pystyyn: mikä Minkin uuden älypuhelimen nimeksi?

Kommentit

Pia - harnes
20.1.2012 10:27

Ihana löytö tämä blogisi. Kiitos siitä että jaksat kirjoittaa ja levittää iloista mieltäsi ja positiivisuutta.

Sairastan itsekkin jotain harvinaista neurologista sairautta jo kolmatta vuotta. Ikää minulla on 'vasta' 44 vuotta. Eli parhaassa työiässä jouduin työkyvyttömäksi. Vaikeutenani ovat, ataxia, tasapainon vaikeus, hienomotoriikan kömpelyys, voimakkaat uupumus 'kohtaukset', jonkinverran myös kognitiivisia vaikeuksi.

Mutta pääasia on se että tässä sitä vaan mennään, sairauteni antoi minulle voimat erota exästäni, asia jota olin jo vuosia työstänyt. Yksinhuoltajana kolmen 'teinin' kans sitten aloitin uuden elämän, itsenäisenä vaikkakin sairaana, mutta matalikkojen kautta onneen, löysin vuosi sitten avopuolison ja olemme onnellisia. Hänkin on polyneuropatian ja selän vuoksi työkyttömyyseläkkeeellä, joten meillä on ihan 'spesiaali' ymmärtämystä toista kohtaan ja sehän todelakin on yhdistävä tekijä. Vanhin tyttäreni muutti just kotoa pois, joten arjen hommista selviytyminen hankaloitui entisestään kun 1 iso auttaja on pois.... mulle on haettukin nyt henkkoht avustajaa ja toivossa elän :)

No tässä oli pikainen tiivistelmä minusta.....en tahdo vaivata mut tälläinen 'verttaistuki' ON IHAN TÄRKEINTÄ !!!!!

MAHTAVAA LUKEA TSEMPPAAVAA TEKSTIÄ JA SITÄ ETTÄ ELÄMÄ TODELLAKIN JATKUU JA KAIKENLAISTA VOI HOMMAILLA , vaikka ehkä eritavalla kuin terveenä ja eri tahdissa, MUTTA KUITENKIN :) Täysin purjein eteenpäin, elämä on vain 1 otos, sitä ei voi harjoitella, se eletään :) :) :)

Mä olen ollut ikäni 'tekevä' ihminen, ja se onkin ollut vaikea paikka kun sairastuin, nykyään fysioterapian ja toimintaterapiankin ANSIOSTA PALJONKIN OLEN TAAs päässyt kiinni entisiin harrastuksiini osittain..... jos kiinnostaa jotain hajua hommistani ja minusta blogissani http://reetukka.blogspot.com/

mutta KEVÄTTUULIA MYÖTÄISIÄ SINULLE poikkean täällä varmaan jatkossa lueskelemassa juttujasi. ja onnea siitä puhelimesta :) Minäkin tein osani pieneen eleeseen, olin lipasvahtina viime torstaina ;)

t. Pia Kajaanista

Hanna
22.1.2012 12:15

Bloggaathan jatkossa täälläkin? Blogejasi on ollut hauska ja virkistävä lukea!

Hanna
22.1.2012 12:27

Me ollaan muuten kirkkokuoron kanssa tulossa kirkkomusiikkijuhlille 25-27.5 Jyväskylään. Ollaan hotellissa siinä jossain kirkon lähellä...

Minkki
22.1.2012 20:19

Kyllä Hanna bloggaan jatkossakin täällä :)

Jos tarkoitat Kaupungin kirkkoa, niin teillä on varmasti tiedossa hieno kirkkomusiikkijuhla, Keskustan kirkko on upea :)