4.11.2011, Minkki

Klikkaa mua

Teen nyt pienen tunnustuksen: laitoin muutama viikko sitten deitti-ilmoituksen nettiin. Olen pitänyt nettiä säälittävänä ja hyvin epäluotettavana seuranetsintämenetelmänä. Kuitenkin, kun asiasta kaverin kanssa keskustelin, aloin uskoa, ettei se ole vain pervojen juttu. Ihmiset oikeasti tutustuvat nykyään myös Internetin kautta! Ehkä ei välttämättä juuri deittisivujen kautta, mutta esimerkiksi wowin ym. nettipelien kautta. Ajattelin, ettei pieni kokeilu tee pahaa. Pieni seikkailu sydämessäni lähdin tälle tielle, ja se on tuonut ylä- ja alamäkiä tullessaan.

Eikö treffailua voisi jotenkin kuivaharjoitella, niin kuin uintia? Jotkut ovat onnekkaita, eikä heidän ole tarvinnut koskaan käydä treffeillä, he ovat vain tavanneet rakkaansa jossain kavereiden juhlissa ja alkoholin vapauttamina eivät ole tajunneet jännittää. Mulle tuo juhliminen ei ole ollut niin tuttua puuhaa, joten sitä on pitänyt erikseen löytää jostain jätkä ja erikseen mennä jonnekin nähdäkseen.

Treffailu on melkoista taidetta! Miten olla luonnollisesti ensitapaamisella, mutta samalla yrittää tuoda niitä omia parhaita puolia esille? Miten luottaa uuteen ihmiseen, varsinkin netissä tavattuun? Ja kaikkein suurin ongelma on, mitä tehdä treffeillä? Alun perin tapaaminen kahvikuppien merkeissä oli mielestäni ok. Kuitenkin juteltuani ystävieni kanssa, jotka kaikki pitivät sellaista kiusallisena ja luonnottomana tapana tavata, muodostui minullekin pelko siitä. Silti itse olisin ensitapaamisella luontevimmillani istuen pöydän ääressä kahvia tai teetä hörppien, koska istuminen minulta luonnistuu muutoinkin.

Se onkin minulla muodostunut yhdeksi suurimmista ongelmista: kuinka tehdä treffeistä mielenkiintoiset ja näyttää, että osaan tehdä muutakin kuin istua? Minulla ei ole samanlaisia käsivoimia kuin perus-terveellä, joten pelkään alkuun lähteä tekemään jotain missä vaadittaisiin normaalia lihasvoimaa. Esimerkiksi tykkäisin kyllä kokeilla keilaamista, mutta joutuisin käyttämään siinä sellaista ihme kourua. Minua pelottaa, että uusi tuttavuus säikähtäisi sitä kourua. Varsinkin, kun en ole edes montaa kertaa itsekään sellaisella pelannut. Sama vaikka tanssimisen kanssa. Sellainen pepun ketkutus ja suloinen tanssahtelu ei minulta luonnistu, joten baarissa se jäisi vain juomien litkimiseksi liian meluisassa ympäristössä. Olen käynyt parilla ulkoilmatreffeillä, ja voin sanoa, että ne ovat omalla tavallaan leppoisia, koska siinä on liikettä ja vaihtuva ympäristö. Nyt on kuitenkin syksy, eli on hyvin kylmä paikallaan istuvalle. Toki on pukeutumisesta kiinni, miten lämmin on. Silti pitäisi sitä yrittää vähän näyttää hyvältäkin samalla kun on treffeillä, joten ne ruskeat kuluneet tuulipuvunhousut ja ylisuuri vihreä vetoketjuhuppari eivät sovi pukukoodiin.

Kun tähän lisätään vielä oma alku-ujouteni, niin sitä vasta soppa syntyykin! Vierastan alussa kaikkea, mikä voisi tehdä minusta vammaisen. Pidän vaikka nahkatakkia sisällä tunnin kaksi, vain jotta minun ei tarvitse pyytää apua sen riisumiseen ja taas pukemiseen. Ja mukava elokuvailta kotosalla maalautuu silmieni eteen kiusallisena tilanteena, kun yritämme keksiä kuinka helpoiten avustaa minut sohvalle ilman, että vaatteet nousevat korviin ja että siinä oikeasti olisi mukava olla. Ymmärtääkö seuralainen, että se sentin painon siirto oikeasti on minulle paljon? Tai kuinka kohteliasta on kutsua toinen luokseen teelle ja sitten sanoa, että täällä vieraat keittävät teeveden ja tarjoilevat pöytään? Olin yksi ilta baarissa treffeillä ja jätkä toi sellaisen Huojuva-torni pelin, missä on palikoita päällekkäin ja niitä pitää yksitellen ottaa varovasti ja kasata tornia korkeammaksi. Nielaisin tyhjää nähdessäni sen. Olen tutummassa porukassa kyllä pelannut sillä, mutta se on minulle hyvin haastava, koska joudun kurottamaan haastavan korkealle ja vaatii minulta suurempaa keskittymistä ottaa niitä palikoita varovasti ja asetella päälle vielä varovaisemmin. Tietenkään en alkanut tätä selittämään siinä tilanteessa, vaan (”fiksusti”) esitin kuin en olisi huomannutkaan peliä nenäni edessä. Lopulta ilmoitin, että Yatzi on enemmän makuuni. No, sitä sitten pelasimme erän ja hävisin sen mallikkaasti.

Olisi ihanaa, jos treffailua voisi jotenkin harjoitella. Olisi mukavaa, jos treffeillä voisi myös keskustella tekstiviestein, jos kokee osaavansa ilmaista itseään paremmin kirjoittamalla. Olisi kätevää, jos ei tarvitsisi edes treffata, vaan voisi suoraan tietää kenen kanssa kemiat kohtaa ja lähteä suoraan luontevasta seurustelusta. Vaan joskus tuntuu, että se jonka kanssa uskoo osaavansa olla aivan rennosti, ei vastaa tunteisiin lainkaan tai on vain eri elämäntilanteessa. Mistä tietää vaikka odottaa toista ja milloin vain lähteä kokeilemaan hieman odotuksiaan erilaisempia tapauksia?

Kommentit