Blogi

17.6.2011, Minkki

Kellarin kunkku

Tarinani päättyi, seuraava askel on vaikea. Pohdin vakavasti perustavani oman blogin, mutta sitten iski jännitys. Kuka nyt minun tekstejäni haluaisi lukea? Mitä minä uskallan kirjoittaa aivan täysin oman nimimerkkini alla – ilman taustajärjestöä? Uskallanko enää puhua ääneen vammaisena olemisesta? Uskallanko nostaa pöydälle niitä epäkohtia ja iloja mitä omassa elämässäni näen? Päätin, että uskallan ja ilokseni se tehtiin minulle vielä helpoksi. Saan ainakin kesän ajan jatkaa täällä Ihan sama -kampanjan sivuilla bloggaamista! Joten, päättymätön tarina vaikuttaa todellakin päättymättömältä.

Onko se sitä suomalaista identiteettiä, kun ei uskalleta sanoa ääneen ajatuksiaan, jollei ole taustatukea? Ehkä. Kuinka yleistä onkaan, että jälkikäteen me sanomme kavereillemme: ”Olisi niin tehnyt mieli jättää hänen käytöksestään ilmoitus” tai ”Kyllähän mä ajattelin sanoa, mut.. en mä tiedä, en sit viihtinyt. Oli niitä ihmisiä siinä ympärillä ja kaikkea.” Minäkin olen tehnyt sitä usein. Olen valittanut henkilökohtaisille avustajilleni aamun avustuspalvelun henkilökunnan tökeröstä käytöksestä ja myöhästelyistä. Silti, en ole oikeastaan sanonut asioita suoraan niille ihmisille tai heidän johtajalleen. Mongerran vihaisen ärähdyksen myöhästyneelle tai äksyilen turhautuneisuuttani, mutta ei, en sano asiallisesti suoraan mistä kiikastaa. Miksi nyt sanoisin? Siitähän saattaisi vaikka seurata jotain – suomalaisittain ajateltuna, vain pahaa.

Olemme kuninkaita ja kuningattaria omissa mielikuvituksissamme. Luomme mitä vaikuttavimpia puhutteluita ja vasta-argumentteja. Päämme sisällä, me sanomme mistä kenkä puristaa. Ainakin minä sanon, joskus useammalla kielellä. Se parantaa hetkeksi oloa, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta ihmisiin ympärillämme. Sitähän me toivomme, eikö niin? Ollaan hiljaa, kun asioilla on merkitystä ja valitetaan jälkikäteen. Se jättää meidät kierteeseen. Samat ärsytyksen kohteet toistuvat ja me emme tee niille mitään.

Haluan sille lopun! Haluan sanoa, kyllä olen pyörätuolissa, mutta olen silti ihminen! Sanon: se on sekä ihan sama onko vammainen vai terve että täysin eri. Minulla on tunteet, haluan kokea itseni viehättäväksi nuoreksi naiseksi. Haluan kokea, että ihmiset näkevät minut niin viehättävänä kuin älykkäänäkin. Minä saatan karjua turhautumistani koulun käytävillä, mutta se ei johdu aivovammasta (tai mistä sitä tietää ;) ) vaan sellainen minä vain olen. En halua, että kaupoissa minua kohdellaan vähä-älyisenä, mutta haluan päästä kauppoihin. Tätä ja paljoa muuta sanomaa haluan sanoa kerta toisensa jälkeen, kunnes epäkohdat nousevat pinnalle, ja ehkä muutos alkaa näkyä.

Ensimmäinen muutos on oppia puhumaan. Olen katsonut Apinoiden Planeetta -elokuvat tässä viime päivinä, ja niissäkin käy ilmi puhumisen arvo. Meillä on äänemme, miksi emme käytä sitä? Luodaan keskustelua, sanotaan arjessamme asiallisesti ajatuksemme ääneen, sekä ne parantavat huomautukset että kaikki positiivinen mitä ympäristömme meissä herättää!

Kommentit

Hanna
18.6.2011 19:39

Moikka! Olet tosi taitava kirjoittamaan, näitä siun tekstejä on aivan ihana lukea! :) Olen itsekin liikuntarajoitteinen nuori, ja voin sanoa, että ainakin miuta nämä kirjotukset ovat koskettaneet paljon. Ihan mahtavaa, että vammaisten elämästä kirjoitetaan ja epäkohtia nostetaan esiin - uskon, että sillä tulee vielä olemaan paljon positiivista vaikutusta ihmisten asenteisiin ja suhtautumiseen. Tuntuu tosiaan, että liian usein mieltä vaivaavista asioista vain vaietaan, koska ajatellaan sen olevan helpointa. Kuitenkin meidän tulisi juuri silloin antaa äänemme kuulua, ja sanoa reilusti, että meilläkin on niitä mielipiteitä. Kuten sanoit, luodaan keskustelua, sillä sitä tarvitaan. Ennakkoluulotkin ovat voitettavissa, kunhan ihmiset saavat oikeaa tietoa asioista - kuten tästä vammaisuudesta. Kiitos vielä siulle, kun kirjoitat näitä puhuttelevia tekstejä, ja jatka samaan malliin! :)

Minkki
20.6.2011 10:09

Kiitoksia lämpimistä sanoistasi. On aina mukava kuulla, että kirjoituksillani on vaikutusta. :)

Ja olet täsmälleen oikeassa, ennakkoluulot ovat voitettavissa!