22.6.2011, Minkki

Himoshoppaajan salaiset unelmat

Oho, saatoin ”vahingossa” käyttää 99,99 euroa postimyyntiin. Kaikki kuitenkin oli tarpeellista, jotain sellaista jota olin aina suunnitellutkin ostavani. Mitä nyt alennetun korsettitopin ja kahdet erikoispiilarit ostin, ja muutamat kynsikkäät. Hei, ne olivat alennuksessa!

Kuulostaako tutulta? Minä olen vasta tällä juhannusviikolla löytänyt alennusmyyntien taianomaisen maailman. Saan käyttää rahaa asioihin, joita olin lähes suunnitellutkin ostavani. Perustopit ovat aina hyviä (vaikka vaatekaappini yksi hylly on jo nyt pyhitetty niille), eikä koruja pidä missään tapauksessa unohtaa, nehän ovat tytön paras ystävä! Alennusmyynnin aikaan on mitä loistavin tilaisuus kokeilla uusia tyylejä, koska hei, ne ovat nyt melkein ilmaisia! – Tällä ajatustavalla voi jatkaa loputtomiin, melkein.

Kotona mietin, mitä mä tänään ostinkaan. Ai, Seppälän pussi. Ostinko mä jotain sieltäkin? Kappas, lasten osastolta kuviolliset legginsit – niinpä ostinkin. Silloin tajuan, että ehkä on tullut mentyä liian pitkälle. Jos en edes muista, mitä olen sinä päivänä ostanut, eivät ostokset ole voineet olla kovin merkittäviä. Voisiko kyseessä olla heräteostosten kiero piru?

Se on oikeasti järkyttävää, miten paljon sitä saattaa tulla osteltua asioita, vain koska ne ovat nyt pari euroa halvempia kuin päivää aikaisemmin. Usein tuotteet ovat myös alun perin ylihinnoiteltuja kankaan määrään ja laatuunsa nähden, ainakin halpaketju liikkeistä ostetut. Alennusten aikaan tulee myös ostettua vaatteita, mitkä eivät olekaan välttämättä aivan sitä omaa tyyliä. Sitä ostaa ja ajattelee kokeilevansa, mutta pian ostos päätyy kaapin pohjalle ruttuun ja sieltä myöhemmin pois. Monet myös valittavat, kun eivät rahat yleensä arjessa riitä, mutta kummasti sitä rahaa löytyy alennusmyyntien aikaan. Sitä helposti unohtaa, että alennetut tuotteet yhä maksavat jotain, ja kun niitä ostelee kevyin perustein, saattaa ylittää budjetit nopeammin kuin uskoisikaan.

Minä olen keskiverto harkitseva ostelija. Perustopit ovat heikkouteni, mutta lähes kaikessa muussa minä mietin useampaan kertaan ennen kuin ostan. Ostan kuitenkin halpaketjuista vaatteeni, tietäen, että ne harvoin kestävät hyvinä pitkään, ja näin joudun ostelemaan aina uusia halpoja vaatteita. Ihailen ihmisiä, jotka käyttävät kierrätettyjä vaatteita, kuten kirpputorilta ostettuja tai laatumerkkisiä. Ajattelen, että sellainen kulutus vaatii paneutumista ja osoittaa yleensä korkeita arvoja. Kirpputoreilta löytyy välillä aivan ajanhermon vaatteita, jolloin tyylitaju ei kärsi, ja ne ovat vieläpä halpoja! Mitä taas tulee laatumerkkeihin, ne ovat kalliita, mutta niiden tietää olevan kestävää tekoa, jolloin säästää pidemmällä aikavälillä. Voi toki olla, että laatumerkkien ostajilla vaan on rahaa ja he haluavat näyttää sen tunnettuja vaatemerkkejä käyttämällä.

Tyhjensin vastikään vaatekaappiani, ja kappas, minulla on nyt neljä pussia vaatteita pyörimässä nurkissani. Haluan tehdä oikein ja kierrättää. On suuri hukka heittää hyväkuntoisia vaatteita vain menemään, joten olen asettanut itselleni tavoitteeksi myydä vaatteitani kirpparilla tämän kesän aikana. Jos epäonnistun tässä (olen ikävä kyllä välillä hyvin saamaton ja laiska tällaisissa asioissa), vien vaatteet Punaisen Ristin keräykseen, konttiin. Näin joka tapauksessa teen hyvää ja samalla ehkä tajuan itsekin, miten paljon sitä tulee ostettua turhaan vaatteita. Toivottavasti hiljalleen pääsisin eroon turhasta materialistisuudesta. Onneksi apunani on avustajia, jotka arvostavat myös kierrätystä ja vihreitä tekoja. Saan heiltä motivaatiota ja apua tässä uudessa vihreämmässä maailmassa.

Mitä haluan tällä tekstillä sanoa? Ehkä eniten sitä, että karsikaa tekin vaatekaappianne, saatatte vaikka tienata sillä. Ja harkitkaa enemmän alennusmyyntejä kierrellessänne. Voisitko Sinä selvitä vähemmällä materialla?

Kommentit