4.1.2012, Minkki

Erämaan kutsu

Vau, Suomen villieläimet ovat upeita otuksia! Olen Afrikka-fani ja suosikkieläimeni on leijona kaikessa komeudessaan ja suloisuudessaan. Kuitenkin, aina kun satun katsomaan luontodokumentin koskien kotimaamme villieläimiä, en voi olla hämmästelemättä miten upeita otuksia myös meidän metsissämme vaeltaa. Olen käynyt Ähtärissä useita kertoja ja muutoinkin erilaisissa eläintarhoissa, mutta niistä jää aina illuusio, että ne elävät vain siellä. Minun on vaikea kuvitella meidän omiin kuusi-, mänty- ja sekametsiimme susia, ahmoja, ilveksiä ja karhuja.

Luontodokumenttien ja eläinpuistojen lisäksi meidän luonnonvaraisista eläimistämme toimii muistutuksena uutiset. Varsinkin susia näkee usein uutisissa. Eivätkä ne yleensä ole positiivisia otsikoita. Susien kerrotaan hyökänneen porojen, lampaiden, metsästyskoirien ja lemmikeiden sekä jopa ihmisten kimppuun. Kuitenkin lueskelin netistä tietoa susista ja esimerkiksi Wikipediassa (tiedetään, ei lasketa luotettaviin lähteisiin, mutta lainaamassani kohdassa oli lähdeviite) sanottiin: ”Tohtori John Linnellin raportin (2002) mukaan susi on todistettavasti surmannut viimeisen 50 vuoden aikana Euroopassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa yhteensä 17 ihmistä. Suurin osa tapauksista on johtunut rabieksesta eli vesikauhusta: rabieksen vähentyessä ovat susihyökkäyksetkin vähentyneet selvästi. Linnellin mukaan vertailu muiden petojen vastaaviin lukuihin osoittaa, että susi kuuluu vaarattomimpiin eläimiin kokoluokassaan.” Miksi ihmiset vihaavat ja pelkäävät susia niin paljon, jos ne luokitellaan vaarattomimpiin eläimiin kokoluokassaan?

En halua vähätellä porojen tai koirien menetystä, mutta samalla pidän sitä vain luonnollisena osana elämää. Me ihmiset leviämme yhä laajemmalle ja laajemmalle alueelle ja samalla oletamme ympäröivän luonnon vain antavan meille periksi ja tiivistävän omia reviireitään. Lampaat ovat kieltämättä jonkun elinkeino, mutta ihmiset ovat vieneet susien riistan ja maat, heidän elinkeinonsa.

On järkyttävää lukea susien tilastollista historiaa Suomessa. Tiesittekö, että ne olivat yhdessä vaiheessa kuolleet Suomessa kokonaan sukupuuttoon? Ja nykyäänkin susi on yhä uhanalainen ja suojeltu eläin Suomessa. En yleensä välitä tilastollisia lukuja lainailla, mutta nyt teen poikkeuksen. RKTL:n (riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) mukaan Suomessa oli maaliskuussa 2010 arviolta 150–160 sutta kun vuonna 2011 kanta oli laskenut 135–145 suteen (http://www.tunturisusi.com/suomi.htm). Tämä on pöhköä, kun tavoitteena on elvyttää kanta. Elinvoimaiseksi susikannaksi arvioidaan 300–500 sutta. Ilmeisesti suden kaatolupia myönnetään yhä leväperäisesti kostoa janoaville. Arvioidaan myös, että susiamme salametsästetään vuodessa 30–50 yksilöä. Salametsästys onkin suurimpia ongelmia susien elvyttämisessä. On jopa ollut julmaa susiin kohdistuvaa ilkivaltaa, kuten myrkyttämisiä myrkyillä, jotka tappavat hitaasti ja kivuliaasti. Tiedetään kantavan emon syöneen myrkytettyä lihaa ja kuolleen pentuineen. Oikeuttaako se, että pikkutyttö säikähtää sutta kotimatkallaan, salametsästämään ja vaatimaan susien vähentämistä. Tai se, että joku metsäkoira on päätynyt yksinäisen suden reviirille? Törmäsin myös facebookissa adressiin joka ajaa susien kaatamisen lainsäädännön muutosta, tietenkin seuranaan radikaaleja kuvia raadelluista metsäkoirista.

Suomalaisten ongelmana ovat asenteet. Ihmiset pelkäävät susia aivan liikaa, jopa suurin osa susia koskevista sanonnoista ovat negatiivisia. Aikoinaan oli rabiesta, mikä teki susista vaarallisia. Se ongelma on kuitenkin nykyään lähes kadonnut. Susi pelkää ihmistä eikä hyökkäisi kimppuun, ilman syytä. Syitä toki löytyy, kuten nälkäinen ja laumaton susi tai pelokas susi. Nälkäinen susi päätyy kuitenkin ensimmäiseksi eläinten kimppuun, mikä mielestäni on pieni murhe siihen kunniaan, että metsissämme liikkuu niin upea eläin. Lisäksi, jos salametsästys ja turhat susikaadot lopetettaisiin, sudet pysyisivät ehjinä laumoina, mikä todennäköisesti myös vähentäisi susien tarvetta turvautua ns. helpompaan riistaan, kuten ihmisten lampaat ja porot. Ehjät susilaumat myös kykenevät metsästämään jopa hirviä, mikä voisi luonnollisella tavalla vähentää hirvionnettomuuksia.

Olen eläinystävä. Mielestäni lemmikin ei kuuluisi päätyä suden raatelemaksi. Silti olen ymmärtänyt, että on olemassa jopa erityisiä suojaliivejä metsäkoirille, joten on muitakin keinoja taistella kuin odottaa hyökkäystä ja kostaa. Minusta olisi ihanaa, jos ihmiset oppisivat tajuamaan luonnon arvon. Miten upeita villieläimet ovat, ja myös luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. Kuinka paljon ihmiset itse tappavat toisiaan ja pahoinpitelevät omia lemmikkejään? Eiköhän kuitenkin se julmin ja pahin eläin yhä ole ihminen? Ihmisestä olisi myös hyvään, jos me oppisimme arvostamaan muutakin kuin omaa napaa.

Kommentit