4.5.2011, Minkki

Drop Dead Diva

Ikuinen painon vahtiminen! Jos syön tänään tippaleivän, voinko syödä enää vappuna? Jos jääkaapissani on simaa vapulta, voiko sen juoda loppuun? Söin eilen suklaata, saanko syödä tänään sipsejä?

Vapun alla tarkkailin painoani taas kuin haukka. Pääsiäisenä olivat suklaamunat ja mämmi vaniljakastikkeen kanssa. Miten voisi sortua heti seuraavana viikonloppuna uudestaan? Eniten jännitin Vappupäivän vaatevalintaani. Olin ostanut aikaisemmin tänä vuonna mustan juhlavan haalarin, minkä pakkasin itselleni mukaan Tampereelle. (Niin, muistuttakaa, että kerron myöhemmin koko Tampereen reissusta!) En kuitenkaan muistanut (lukekaa: laiskuuttani jaksanut) sovittaa sitä ennen lähtöä. Haalari oli viime käyttökerralla ollut jo tiukilla mahtumisen kanssa, ja olin sen jälkeen ehtinyt herkutella, joten oli riski, ettei puku mahtuisi päälle.

Ilo kertoa, että meni se kuitenkin yhtä niukasti päälle kuin aikaisemminkin. Mikä onni, koska muuta juhlavaa minulla ei ollutkaan pakattuna. Puku sai minut kuitenkin muistamaan sen miten vaikeaa on tarkkailla ja ylläpitää painoa. En omista vaakaa, en voisi edes seisoa sen päällä. Käyn lenkeillä koirani kanssa, mutta en saa siinä itse mitään liikuntaa (mukulakivillä kyllä peppuhierontaa). Ainoa keinoni laihduttaa tai säilyttää painoni on siis tarkkailla syömistäni. Onni onnettomuudessa, olen hyvin nirso makeisten kanssa. Suurin ongelma onkin normaali ruoka. Uskon syöväni liian isoja annoksia, tarpeettoman määrän.

Itselläni painon tarkkailu on itsetuntoni kannalta tärkeää. Haluan näyttää viehättävältä ja pukeutua mieleisiini vaatteisiin. Mutta painoni pysyminen kohtuullisena on myös tärkeää avustajieni sekä omien liikkumismahdollisuuksieni kannalta. Minun avustajani avustavat siirtymiset manuaalisesti eli ilman apuvälineitä, kuten pelottavia nostureita. Sekin on tietenkin valinta. Onhan ylipainoisuutta liikuntarajoitteisten keskuudessa. Itse koen haitat siedettävinä kohtuullisen painon säilyttämisen hyötyihin nähden. Olisi tosin upeaa, jos liikuntarajoitteisille tulisi jonkinlainen ohje, minkä verran todella tarvitsemme energiaa päivässä.

Painon tarkkailu ei liene vain minun ja muiden liikuntarajoitteisten ongelma. Nykyään ei voi liikkua kaupungilla kuulematta keskusteluja ihmisten painoista ja ravintoloiden ruokien rasvaisuudesta. Pikaruokaketjut ovat valloittaneet kadut ja tien reunat. Huoltoasemilta löytyy aina hampurilaisia ja pizzoja, tv:ssä mainostetaan isoja ja vielä isompia hampurilaisia tai patonkeja. Ei ihme, että se on aina mielessä –rasvainen ja korkea hiilarinen ruoka.

Oma onneni on ollut, että nykyään on myös tarjolla terveellisempiä versioita näistä paheista. Voin valita ruispohjaisen pizzan puolella juustolla tai ottaa pelkän hampurilaisen ilman ranskalaisia ja juomaa, on jopa ajoittain ruisleipäpohjaisia hampurilaisia. Olen asettanut itselleni sääntöjä, kuten pizzaa kerran kuussa (poikkeuksena jos on jonkun juhlat ja siellä tarjolla), paniini ym. patonkiruoka kerran viikossa, ja kalaa kahdesti viikossa. Näillä jo selviän pahimmista paheistani. Lisäksi on suklaa. Se on lähes jokaisen naisen ja miksi ei miehenkin suurimpia paheita. Minulla on toiminut vain tarkkailu. Jos syön tänään rivin suklaata, yritän välttää loppuviikon.

Yksi suurimmista avuista on kyllä ollut päiväavustajani. Yritämme molemmat säilyttää hyvän painon, niinpä toimimme toistemme tukijoina. Vahdimme sääntöjä ja sallimme myönnytyksiä. Olemme kuin toistemme moraali ilmielävänä. Toki myös toisen houkutus sortua voi ajaa myös toisen pahoille teille. Mutta ainakin ruokamorkkis on yhteinen, ja loppuviikko molempien osalta tiukempaa.

Miten sitten ratkaisin ongelmani Vapun herkuttelujen kanssa? Helppoa, jätin päätösvallan pitkälti muille. Menin kyläilemään kaverini luo sopivasti Vapuksi ja hän hoiti muonituksen. Vappupäivänä ravintolan tarjoamiin ruokiin oli tyytyminen, ja hupskeikkaa, meni vappu sopivan kevyesti ilman suurempia sortumisia!

Oho, meinasi unohtua. Minä lupasin vielä kertoa vähän Vapustani Tampereella. Syy matkaan sinne oli Taru Sormusten Herrasta -elokuvan konsertti. Olimme hankkineet liput tapahtumaan jo aikoja sitten, enkä ainakaan minä ollut tajunnut, että se olisi juuri Vappu. Konsertti oli upea! Elokuvan musiikin soitti live orkesteri. Paikat olivat täydelliset, salin ylärivi ja sieltä päästiin vapaasti valitsemaan paikat. Näkyvyys oli täydellinen ja seura vielä parempi. Lisäksi olin enimmäistä kertaa Vapun Tampereella, ja kyllä, onhan siellä porukkaa ja hullua menoa. Ne kastaa siellä ihmisparkoja hyytävään veteen! Lisäksi pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa Mortal Kombat -peliä ja hei, sehän on mahtava!

Kommentit