14.10.2011, Minkki

Avain pakoon

Syksy on pimeää aikaa. Syksyllä ei osaa pukeutua lämpötilaan sopivasti, joten toisena päivänä olen jäässä ja seuraavana hiestä märkä. Tuntuu, että juuri syksyllä asiat ovat vaikeampia: suihkussa on inhottava käydä kun on kylmä huone ottamassa vastaan, koira alkaa käydä ylikierroksilla, kun kylmenevät ilmat ovat kummasti lyhentäneet lenkkien mittaa, ja myös ajatukset kääntyvät synkempään suuntaan.

Syksy on ristiriitaista aikaa. Sää vaihtelee kaiken aikaa, jopa päivän aikana. Puut ovat kauniin värikkäitä, mutta samalla huojuvat tuulessa ja tiputtelevat lehtiään kertoen talven tulevan vauhdilla kohti. Syksyisin on ihana pukeutua lämpimiin ylisuuriin vaatteisiin, nyt on ponchot muodissa ja nehän ovat juuri sopivia kylmeneviin iltoihin. Kuitenkin ylisuuret vaatteet sallivat herkemmin herkuttelun ja itsensä laittautumisen unohtamisen, ja sitä kokee olevansa ruma jääkarhunpoikanen näin syksyn tullen. Herkuttelu muutenkin painaa päälle päivien lyhentyessä ja pimetessä. Sitä menee johonkin energiankeruuvaihteelle ja haluaisi ahtaa vain suklaata, muffinsia, donitsia ja popcornia navan täyteen, puhumattakaan kaikesta raskaasta ruoasta, kuten pizza ja kebabruoat.

Jälleen olen joutunut sen pohdinnan eteen, miten jaksan pimeän ja kylmän kauden läpi? On mietittävä, miten säilytän itsekunnioitukseni ja positiivisen mielen, kun ympärillä on maukkaita lohdutusherkkuja, ja kun kylmenevien iltojen seurauksena jumitun neljän seinän sisään helpommin. Vastauksia on monia. Itse olen innoissani varsinkin Halloweenista –ylläri. Ei minulla tosin ole Halloween-pippaloita tiedossa tällä erää, mutta mahdollisuus päästä leikkimään pukeutumisilla on jo piristävä ajatus. Ja ilmojen kylmetessä olen ottanut leijona-asuni taas käyttöön. Lisäksi nyt minulla on ollut oikeasti tilaisuuksia naamioitua, sillä 8.10 oli Dobby-päivä. Pienimmillään tämä kotitontulle pyhitetty teemapäivä tarkoitti eriparisukkien pukemista, mutta minähän en niin pieneen tyytynyt! Minulla sentään oli jo kesältä valmiina kotitontun asustusta. Niinpä himmailin kotona ja kävin koiran kanssa lenkillä isot korvat tuulessa lerpattaen, piilarit silmillä ja useat erilaiset sukat päällekkäin. Minulla oli kuitenkin kunnon vaatteet päällä, koska oli kylmä ja vapaa kotitonttu saa muutoinkin pukeutua vaatteisiin! (tietopähkinä: kotitonttu vapautuu saadessaan isäntäperheeltään jonkin vaatteen. Muulloin ne käyttävät vain lakanoita tai tyynylinoja ym.)

Kotitonttupäivän lisäksi kaverini järjestää 22.-23.10 Star Wars -elokuvamaratonin luonaan. Minä näin siinä oivallisen tilaisuuden teemapukeutumiseen! Aluksi ajattelin vain kasata kaapistani löytyvistä vaatteista jonkin jedin asun ja kehitellä valomiekan. Valomiekka olikin se kulmakivi. En halunnut jotain 7 euron muovilelua, jollaisia olen joskus ihmisillä nähnyt. Halusin, että siinä oikeasti olisi valo. Selvittelin asiaa netistä ja kiertelin kaupoissa. BR-lelukaupassa oli veikeä Nintendon kosketuskonsolille (kai se oli sen merkkinen) tarkoitettu valomiekkatikku. Se oli ihastuttava! Kooltaan se tosin oli kynän mittainen, joten tuntui vähän turhan tarpeettomalta, vaikka siihen kyllä syttyi valo ja paketissa oli kaksi miekkaa. Pystyisin kyllä hyvin selittämään ostoksen järkevyyden itselleni, mutta jätetään se nyt väliin. Pulju.netissä oli sen sijaan laajempi valikoima 159 euron upeista valo ja äänitehosteisista valomiekoista 29 euron valomiekka-syömäpuikkoihin. Eniten kuitenkin ihastuin näpsäkkään valomiekkaan mulletoi.com sivuilla. 28,90 maksava usb-portin kautta latautuva valomiekka on myös pieni, mutta se näytti söpölle! Lisäksi ostajien kommenttien mukaan akku kestää useita tunteja – ei paha!

Mutta lopulta, en ostanut mitään valomiekkaa. Pyörittelin hintoja ja ostosten järkevyyttä mielessäni, enkä päässyt lopputulokseen. Niinpä tein kompromissin ja ostin Padme Amidalan valkoisen haalariasun. Maksoi enemmän, vaikeampi luultavasti hyödyntää jatkossa ja aran värinsä takia tulen säilömään sitä varmaan niin hyvässä tallessa, että en edes itse lopulta löydä sitä, mutta eipähän likaannu sitten käytössä!

Eli olen leikkinyt roolileikkejä kotosalla ja vähän ulkosallakin, pian myös kaverin luona. Ilmeisesti myös kaverini pukeutuu ja ainakin yksi toinen hänen ystävistään. Toivon, että saadaan koko porukka panostamaan hommaan edes vähän. Pukuleikkien lisäksi olen yrittänyt nauttia luonnon kauneudesta, sisätiloista ikkunan takaa ja samalla katsellut hieman elokuvia. Hyvä puoli pimenevissä illoissa on, että ei tarvitse tehdä erikoisia viltti ja päiväpeitto viritelmiä estääkseen auringonvaloa häikäisemästä tv:n ruutua. Lisäksi nyt voi taas nauttia kynttilöiden kauniista tunnelmasta. Olen myös ajatellut nähdä kavereita taas paremmin. Omat murheet unohtuvat, kun viettää aikaa ihmisten parissa. Askartelu myös tuo virikkeitä arkeen ja jotain värikästä pimeyteen. Kieltämättä kaipailen seuraa; kainaloa johon upota ja kättä jota pidellä kauhua katsellessa. Olen nyt ajatellutkin myös panostaa seuran etsimiseen mököttämisen sijaan. Jo pelkkä perhosten lentely vatsanpohjassa olisi tervetullutta ja pienimuotoinen flirtti. Vaihdettu hymy voi valaista minun iltani ainakin!

Syksyllä on tärkeää tehdä mahdollisimman paljon niitä asioita, mitkä itseä kiinnostavat. Kenties se on kirjan lukemista takan äärellä tai kynttilän tunnelmallisessa valossa, ehkä jopa viinilasillisen kanssa. Se voi myös tarkoittaa elokuvien katselua hyvässä seurassa vilttien alta tai kavereiden näkemistä lämpimien kuppien äärellä. Joku voi myös oikeasti tykätä näistä syysilmoista ja silloin suosittelenkin panostamaan lenkkeilyyn ja vaikka luonnon kuvaamiseen. Olisikin mukava kuulla, miten teihin lukijoihin syksy vaikuttaa ja mikä on teidän avain tai sorkkarauta syvenevään pimeyteen?

Kommentit

Hanna Sylvia
21.10.2011 17:16

Minä rakasran syksyä ja sen värejä. Olenhan syntynyt syksyllä. Kaikenlaisen toiminnan alku kesätauon jälkeen on myös mukavaa. Syysmyrskytkin ovat mieluisia. Liukkaat ovat tosi hankalia, mutta keväisin niitä on enemmän.