6.5.2011, Freyas Cats

Pari sanaa rakkaudesta

On pääsiäislauantai, istun aurinkoisella parvekkeellani. Aamun ensimmäinen sigge palaa toisessa kädessä, pöydällä on kukkien lisäksi kaunis kynttilä palamassa sekin. Jugurttia, sitruunateetä ja Akasha-lady nauttimassa säästä ja lämmöstä, Inisha-vauvani kehrää jaloissa. Huomaan että avokkini on säätänyt yöllä keittiössä tiramisua ja tuonut sen salasäilytykseen tänne pöydän alle. Ajatukseni kääntyvät rakkauteen ja sen eri aspekteihin. Miten, missä ja kenelle sitä osoitamme tai näytämme? Onko sillä hintaa ja miten maksu tapahtuu, jos on? Bulgarilainen ystäväni Iva osti minulle Paulo Coelhon Eleven Minutes-kirjan, joka avasi silmäni rakkauteen ja ymmärrykseni sen laajempaan muotoon.

Rakkaus on vapautta. Se on kiteytys Paulon aivan mahtavasta kirjasta. Mutta sanoihin vapaus ja rakkaus liittyy hyvin monia asioita, eikä kaikki niin jaloja kuin haluaisimme niiden olevan.

Ensimmäisenä rakastumme toisen vapauteen. Niihin asioihin joita hän ilmentää, edustaa ja on. Ongelmia syntyy kun haluamme tuon ihmisen ja hänen vapautensa liittyvän omaamme. Kuinka paljon rakkautemme antaa toiselle liikkumavaraa. Varaa kasvaa mihin suuntaan tahansa. Entä sitten jos hän kasvaa poispäin, olemmeko valmiita päästämään irti. Jos rakkautemme on pyyteetöntä ja ajatuksemme vain toisen parhaassa joudumme raskaaseen tilanteeseen. Hyvästelemään vedet silmissä ja sisuskalut revittynä. Teemme sen hymyillen ja kiittäen häntä ajasta jonka vietti kanssamme.

Mutta emme useinkaan ole niin jaloja, pyyteettömiä, kykeneviä, halukkaita tähän. Oma tarpeemme rakkauden kokemiseen ajaa ohi, vaivumme epätoivoon. Raivoamme, pelkäämme, häpeämme, syyllistämme ja teemme näin irvokkaaksi kaiken sen rakkauden, jota olemme kokeneet, antaneet ja saaneet. Väitämme kokemaamme jopa valheeksi ja toista itsekkääksi kun lähti pois. Peilin eteen ei mennä kuin ottamaan lisärohkeutta uusiin solvauksiin ja katkeriin sanoihin. Mutta emme mene katsomaan omaa sielumme tilaa. Emme antamaan anteeksi omaa pahaa oloamme itsekkyytemme takia. Se vaatisi rakkautta ja vapautusta. Mutta niitä lahjoja emme itsellemme anna. Koska emme antaneet toisellekaan. Henkinen kasvu on tässä ainoa avain ongelmaan.

On löydettävä oma vapaus. Oma identiteetti ja rakkaus. Se on usein monimutkainen, monisäikeinen matka omaan sisäiseen keskukseen. Siellä odottavat luurangot pölyisine pintoineen. Jätit, jotka kaipaavat sparrauskaveria, mutta myös uskomattomat voimavarat, joilla voit muuttaa itseäsi ja ympärillä olevaa maailmaa. Taikasanoina ovat valo, anteeksianto ja rakkaus. Rakasta itsesi eheäksi ja vapaudu! Se ei tarkoita narsistisuutta, ei itsekkyyttä vaan itsensä hyväksymistä ja vapautumista itsensä tai toisten odotuksista.

Rakkaus ei ole asia joka häviäisi – se ei kuole. Se ei tuhoudu, se ei pienene. Me ihmiset muuttelemme itse sen muotoa ja merkitystä. Rakkaus ei tunne kasteja, kategorioita, arvoja tai muutakaan. Rakkaus niin kuin vapaus ovat rajattomia ja äärettömiä.

Meidän pitäisi kaikkien kasvaa siihen pisteeseen, ettemme aseta rakkaudelle itsekkyydellämme rajoja. Rajoja siihen, ketä otamme kavereiksi, ystäviksi, sielumme perheeksi. Rakkautta ei rajoitettaisi uskonnon, kansalaisuuden, varakkuuden tai muun perusteella. Sillä rakkauden ja vapauden yhteisvoimat ovat valtavampia kuin yksikään hurrikaani tai tsunami niin hyvässä kuin pahassa. Näiden kahden avioliitosta ovat syntyneet kaikki hyvä ja puhdas meihin ihmisiin ja sitä kautta maailmaan. Muutamia lapsia nimetäkseni, veljeys, ilo, seura, ystävyys, ymmärrys, keveys, onni, tyyneys ja elämänvoima.

Ja elämänvoimaa varsinkin meistä jokainen tarvitsee. Joten anna rakkautta, saat sitä itsellesi muodossa tai toisessa. Se on hyvä, joka aina kiertää, joten ei aseteta sille turhia esteitä – eihän?

Your Song, Moulin Rouge

Christopher Titus Love Is Evol 1/9

Christopher Titus Love Is Evol 8/9

Christopher Titus Love Is Evol 9/9

Kommentit

Minkki89
6.5.2011 13:30

Paulo Coelho on ultimate suosikki kirjailijoitani! Itse en niistä jumala jutuista välitä, mutta muutoin hänen ajatuksensa ovat ihania.