Blogi
15.4.2011, Freyas Cats
Osta kaveri - poista yksinäisyys
Jokainen meistä on jossain vaiheessa kärsinyt yksinäisyydestä, mutta nykyajan paineet yksilöllisyydestä yhteisöllisyyden sijaan ovat tuoneet yksinäisyyden konkreettisesti yhä useamman elämään. Jokainen ikäluokka on saanut tästä viheliäisestä tuttavasta jopa elinikäisen kumppanin. Ja valitettavasti tämäkin kumppani tahtoo tehdä kaveristaan kaltaisensa. Masentuneen, syrjään vetäytyneen, apaattisen – mutta samalla hyvin tarvitsevan, äärimäisen kiltin sekä hyvin hiljaisen miellyttävän yksilön.
Yksinäinen haluaa miellyttää kenties ainokaista "ystäväänsä" alituiseen, toisinaan jopa hukuttamalla hänet kaikkeen siihen "rakkauteen" jota hän haluaa osoittaa toivoen, ettei "ystävä" lähtisi pois. Yksinäinen menee vaikka silmuun "Ystävänsä" puolesta. Lainaa ja lahjoo "ystäväänsä" kenties niin paljon ettei hänellä olisi siihen todellisuudessa varaa. Hän kokee syyllisyyttä omasta sosiaalisesta tarpeestaan, hän kokee itsensä vähäpätöiseksi ja "tietää" olevansa niin arvoton ettei oikeasti ansaitsisi ainokaista "ystäväänsä". Hän siis ostaa tarvitsemansa huomion/ ajan jonka tarvitsee oman sielunsa hoitoon..
Luonnollisesti tällaiseen hemmotteluun on hirveän helppo tottua ja asettua. Valokeilassa ja jalustalla on makeaa lokotella. Kaikki tehdään eteen, baarit maksetaan, kulkemiset hoituu. Ei tarvitse kuin sanoa pari sanaa... mulla ei oo rahaa, en mä pääse. Jolloin yksinäinen vetäisee visa electronin taskustaan ja sanoo no problemo, maksat kun pystyt, kunhan tuut seuraksi. Kuitenkin jokaisen tällaisen kerran jälkeen Yksinäinen tuntee itsensä pahaksi, tietäen totuuden.. ainoat sanat joita hän odotti koko illan.. Tiedäthän sä, että mä tykkään olla sun kanssa vaan siksi kun olet sellanen mitä olet. Seuraava kerta mennään mun piikkiin..
Kuuleeko Yksinäinen näitä lauseita? Todennäköisesti ei tai erittäin erittäin harvoin.
Hän takertuu siihen ajatukseen, että jonakin päivänä hän saa oikean statuksen toisen ihmisen ystävänä. Samana päivänä tunnustetaan hänen ihmisyytensä, rakkautensa ja perus-sosiaaliset tarpeet. Miksi tämä on niin vaikeaa?
Hyvä Kysymys!
Eikö tämä ole vain selkärangattomien, ihmisreppanoiden kohtalo ja oma vika kun alistuu moiseen hyväksikäyttöön?
Ei ole!
Monille yksinäiselle ei ole todellakaan helppoa lähteä vaatimaan parempaa kohtelua. Sehän olisi kuin koira purisi ruokkiansa kättä – niin ei vain tehdä. Koska pelko menetyksestä on todella kova ja pelkkä ajatuskin siitä voi aiheuttaa pahimmillaan pahan paniikkikohtauksen ja jatkuvia painajaisia, niin eipä sitä lähde inisemään vallitsevaa tasapainoa vastaan.
Vuosien masentuneisuus tekee työtään ihmisen omassa asennoitumisessa ja itsetunnossa. Omakuva on useammilla sellainen, että koska olen mitä olen, minun tulee tyytyä siihen, mitä saan ja olla kiitollinen siitä, että joku on siinä vieressä sentään edes joskus.. Mitä siitä jos joudunkin siitä maksamaan. Se on kuitenkin pieni hinta siitä. Jos mulla ei ois tätä kuviota niin mulla ei ois mitään. Ja jokainen yksinäinen tietää mitä vauhtia yksinäisyys nakertaa mieltä ja sielua, jokainen tietää sen tuloksen ja sitä ei kukaan halua ajatella.
Mutta ennen pitkää tähänkin asiaan tulee tietty maaginen sietoraja täyteen. Se Selkäranka alkaa muodostua kivusta ja aggressiosta ja elementeistä jotka ovat vähemmän positiivisia, mutta perhana muodostuu kuitenkin! Yksinäinen alkaa purkaa turhautumistaan pieninä keskustelun virittelyinä asiaan liittyen. Hän vihjailee ensin epäsuoraan ja katsoo tuloksia. Jos tuloksia ei tule, otetaan suorempi tapa esittää asia.
Yleensä "Ystävä" asettuu takajaloilleen ja puolustautuu. Eihän saavutetuista eduista haluta luopua!
Yksinäinen pelästyy ja tekee katumisharjoituksia nöyristellen todella taidokkaasti, jotta "ystävä" tuntee itsensä jälleen kuninkaalliseksi, ja voi armahtaa surkean suojattinsa. "Ystävä" vähättelee ja syyllistää yksinäistä ja oppii näin keinon hallitsemaan kaveriaan. Tätä kuviotanssia voi jatkua vuosikausia, ja se saattaa päättyä yksinäisen henkisen minäkuvan ja itsetunnon totaaliseen tuhoutumiseen, taikka henkisen kasvun aiheuttamaan pysyvään irtiottoon tästä vääristyneestä ja tulehtuneesta suhteesta.
Tähän surullisen yleiseen aikuisiän ystävyyssuhteiden vitsaukseen ei tarvitse jäädä kytemään. Ei tarvitse alistua, ei tarvitse olla altavastaava. Sinulla on ihmisarvo, sinä olet haluttu ja kaivattu juuri sellaisena kuin olet! Et ole vain törmännyt samankaltaisiin ihmisiin vielä. Älä siis jää tilanteeseen vaan mene ja erkaannu siitä! Päätä aloittaa uusia harrastuksia. Mene nettiin foorumeille juttelemaan ihmisten kanssa. Tee jotain aktiivisesti jollain tapaa erilaista kuin mihin olet tottunut – murra tapasi!
Suomessa on paljon järjestöjä jotka kaipaavat sinua ja jotka haluaisivat tehdä kanssasi yhteistyötä. Ystävätoimintaa on yhteisöillä uskonnolla tai ilman, järjestöillä kuten walkers, helsinki missio, SPR.. ota yhteys heihin ja näet hyvin pian tuloksia!
Hetken aikaa kun olet ollut niissä uusissa ympyröissä, olet saanut niin paljon energiaa, selkärankaa, itsetuntoa, itsekunnioitusta ja hymyä itseesi, että voit huoletta sanoa "ystävällesi" .. muuta asennoitumistasi muhun nyt, taikka ota sukset ja suksi kuuseen!
Happoradio: Te olette kauniita
Kommentit
Helsinki mission julkaisu.
15.4.2011 16:12
Luin junassa tämän julkaisun, otin sen mukaan Seitin yhdistyskoulutus päivään ja tein juttuni valmiiksi siellä. Halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen siltä osin, että mitkä ovat syyt yksinäisen olotilaan ja mitkä ovat sen mahdolliset kompastuskivet. Miksi ihminen käyttäytyy siten miten käyttäytyy ja mitä olisi syytä ymmärtää tämän ilmiön takana.
Uskon, että tämä kirjoitus koskettaa monia ihmisiä ja antaa muodon niille ajatuksille ja tunteille joita ovat käyneet lävitse, kamppailessaan tämän kylmän asukin kanssa.
Toivottavasti jokainen teistä saa tästä voimaa ja virikettä häätää tämä syöpäläinen kämpästänne ulos ja viskoa sen kamat parvekkeelta alas ;-)
Menkää ja tutustukaa tähän alkuperäiseen inspiraation lähteeseen ja rakkaat ihmiset kommentoikaa, kommentoikaa ja kommentoikaa vähän lisää! Koitetaan saada hyvä ja messevää keskustelua aikaiseksi =)
http://www.e-julkaisu.fi/helsinkimissio/2011-01/
Helsinki mission julkaisu.
15.4.2011 17:29
Luin junassa tämän julkaisun, otin sen mukaan Seitin yhdistyskoulutus päivään ja tein juttuni valmiiksi siellä. Halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen siltä osin, että mitkä ovat syyt yksinäisen olotilaan ja mitkä ovat sen mahdolliset kompastuskivet. Miksi ihminen käyttäytyy siten miten käyttäytyy ja mitä olisi syytä ymmärtää tämän ilmiön takana.
Uskon, että tämä kirjoitus koskettaa monia ihmisiä ja antaa muodon niille ajatuksille ja tunteille joita ovat käyneet lävitse, kamppailessaan tämän kylmän asukin kanssa.
Toivottavasti jokainen teistä saa tästä voimaa ja virikettä häätää tämä syöpäläinen kämpästänne ulos ja viskoa sen kamat parvekkeelta alas ;-)
Menkää ja tutustukaa tähän alkuperäiseen inspiraation lähteeseen ja rakkaat ihmiset kommentoikaa, kommentoikaa ja kommentoikaa vähän lisää! Koitetaan saada hyvä ja messevää keskustelua aikaiseksi =)
http://www.e-julkaisu.fi/helsinkimissio/2011-01/
Freenseentino
27.5.2011 09:17
Kiitos mielenkiintoinen blogi
Sivuston julkaisemisesta vastaa Invalidiliitto ry, Mannerheimintie 107, 00280 Helsinki