Blogi

30.5.2011, Freyas Cats

Kenen iettä kannat?

Tässä blogissa kerron teille muutamia kauhukokemuksia työmarkkinoilta. Ne eivät suinkaan ole ainutlaatuisia, mutta toivottavasti hiukan harvinaisempia kuin pelkään.

Olin nuori 21-vuotias kun sain ensimmäisen ”The Virallisen” duunipaikan. Sitä ennen olin myös ollut ahkera, tein telemarkkinointia yrityksessä joka teki hyväntekeväisyyttä, en siis tehnyt lehtimyyntiä. Tämä The Virallinen duuni oli sihteerin työtä, tein asiakastietojen tallennusta.

Ei mennyt kuin viikko kun tajusin, että minua oli vedätetty rahallisesti ja ajallisesti. Tein sopparin joka oli täysin naurettava, joka oli suoraan sanoen orjaduunia. Naurettavalla 19en päivä palkalla tein 5 kertaa viikossa 6 tuntia duunia. Koska olin nuori, kokematon, tyhmä ja kanttia ei riittänyt nostamaan mellakkaa, imin nöyryytykseni. Koeaika meni. Sain 20 sentin palkankorotuksen joka tarkoitti, että työaikani lyheni tunnilla * ivallista naurua * Ja sitäkin menin vaatimaan. Yeah, menin vaatimaan sitä, koska muuten olisin tehnyt 8h duunia 5 tunnin sijaan, koska työpisteeni muuttui duunipaikalta kotiin...

Olin rahallisesti todella pulassa, ero silloisesta kumppanista oli jättänyt minut todella puille paljaille. Maksoin yhteisiä lainoja pois pienestä eläkkeestäni, joten tuokin määrä rahaa tuosta psk duunista oli pakollinen kuukausittainen tulo. Sitä en voinut enkä uskaltanut sulkea, koska pelkäsin, etten saa nopeassa tahdissa mitään muutakaan duunia.

Haukuin ja kirosin duunipaikkaani sen kun kerkesin ystävilleni ja perheelleni, mutta tiesin, etten voi tehdä mitään muuta kun haukkua sitä selän takana. Olin ilmeisesti saavuttanut työpaikallani jonkun statuksen koska minua ei enää lainkaan noteerattu. Kävin heidän toimistollaan kuukaudesta toiseen ja kukaan ei noteerannut toimiani. Edes nimeäni ei muistettu. Olisin voinut tehdä kaikenlaista jännää asiakastiedoilla – myydä eteenpäin for example – ja heittää itseni pois rahaongelmista kertaheitolla. Kukaan ei tullut kotiini tarkistamaan, oliko koneeni suojattu tarpeeksi hyvin jne jne. Ihmisillä on todellakin jännä kuva vammaisten hyvätahtoisuudesta.

En kuitenkaan tehnyt mitään sellaista, koska se olisi ollut sama asia kun olisin tappanut moraalin ja eettisyyden itsestäni kertaheitolla ja onnistunut siinä prosessissa hukkaamaan yli puolet persoonastani... Mutta voitte uskoa kuinka monta kertaa olin aika valmista kauraa luopumaan omista High and mighty asenteista.

Tämä todella vääristynyt työsuhde kesti neljä vuotta. He eivät katkaisseet sitä vaikka perseilin todella paljon, katsoin oikeudekseni jättää tekemättä joitain juttuja ja ottaa lomaa silloin kun halusin. Olin kuitenkin heille ilmaista työvoimaa, ja he katsoivat touhuani vaikka hain niitä potkuja tietoisesti. He varmaan kuvittelivat jotain muuta. En tiedä mitä.

Tässä välissä kävin tekemässä toista keikkaa henkilökohtaisena avustajana toisessa kaupungissa cp-vammaiselle henkilölle. Kyseinen henkilö hoiti asianmukaiset paperit, ja ensimmäinen ja toinen palkka tulivat ajallaan kaupungin puolesta. Mutta kolmas palkka, joka oli hänen itse maksettava – siitä tulikin iso tappelu. Hän pyysi lisää maksuaikaa, joya annoinkin, mutta se maksuaika meni puoleen vuoteen ja annoin asian hoidettavaksi paikalliselle TE-keskukselle. Sieltä sain kuulla, että kyseinen henkilö oli jopa käynyt oikeudessa näiden asioiden kanssa. Se työsuhde ei muutenkaan ollut ”puhdas ja mukava” mutta en ala yksityiskohtia kertomaan, koska ne menevät liian graafisiksi ja turhan henkilökohtaisiksi.

Sain sattumusten kautta ja ystäväni suosituksesta isosta kansainvälisestä lafkasta duunia. Se oli mielestäni hurjan suuri ”onnenpotku” ja se olikin siihen aikaan ja siihen elämäntilanteeseen. Sain aikuisten oikeaa palkkaa, joka oli jopa Tessin mukaan yläkantissa. Myöhemmin sain ymmärtää, että siinäkin oli viilattu linssiin, ei vain minua vaan kaikkia muitakin jotka olivat saman henkilöstöfirman kautta duunissa siellä. Me emme saaneet palkankorotuksia tai kokemuspisteitä tai edes työpaikan erityisetuja joita talolaiset saivat.

Noh, ensimmäisen puolen vuoden ajan kannoin ylpeydellä henkilöstökorttia ja olin aika innostunut duunistani. Tajusin pikkuhiljaa, ettei minulle anneta kuin jotain haista kukka -duuneja: exceleiden täyttöä ja muuta aivotonta toimintaa. Kun sitten menin mainitsemaan asiasta kahvihuoneessa, joku oli ilmeisesti kuullut sen, koska seuraavana päivänä minä siirryin toiseen työryhmään ja toisiin tehtäviin. Exceleiden pyöritys jatkui sielläkin ja tein työtä käskettyä kaikessa hiljaisuudessa. Mutta sitten tuli päivä jona minut ”ylennettiin” työryhmään joka hoiti ”vastuullisinta” asiaa koko lafkassa. Olin suorastaan mykistynyt, koska kyllä esimieheni tiesi hyvin etten ollut lainkaan perehtynyt ohjelmistoihin jota työryhmä käytti. Ja minun piti mennä ko. työryhmään tämän alkuperäisen ryhmän ”Osaajana”.

Minä joka olin pyöritellyt exceleitä ja tehnyt laskuja asiakkaille jopa 1 kk ajan olin laskutuksen ”osaaja” ? Huomatkaa, että laskutus tässä tapauksessa käsitti noin kuusi eri laskutuksen osaa joista olin vasta päässyt näkemään yhden, kuukauden ajan sivusta. Olin stressikimppu, olin paniikissa, en tiennyt mitä olisin voinut tehdä! Olin juuri vaihtanut paikkakuntaa duunini takia ja solminut vuokrasuhteen, joten minulla ei taaskaan ollut vaihtoehtoja kun ottaa härkää sarvista kiinni ja go with the flow.

Mikä helpotus olikaan, kun tajusin ensimmäisten viikkojen aikana, ettei uudella esimiehellänikään ollut käsitystä, mitä meidän olikaan tarkoitus tehdä ja mikä oli kenenkin vastuualue? Ensimmäiset kuukaudet menivät vain suoraan sanoen koomaileissa, ja kuunnellen huutoja siitä kuinka perse-duunia teimme. Mutta koko se lafka oli vinoutunut ihan alkutekijöistä saakka. Loppuen lopuksi ei siellä kukaan tiennyt, mitä oli tekemässä. Vaihtuvuus oli suurta myös esimiesten keskuudessa. Se oli todellakin kehitysvammainen suur-yritys. Henkilöstökoulutuksista lähtien, itse työhön. Tunsimme kaikki olevamme ison tsunamiaallon harjanteella ja rukoilimme äkkikuolemaa.

Kaiken kaikkiaan olen tehnyt nuoren aikuisikäni aikana 14 eri työtä, pätkäduuneina, mutta joka tapauksessa näistä 14 vain 3 ovat olleet näin kamalia, joten suhdanne on plussan puolella edelleen.

Mutta näistä kauhukokemuksista viisastuneena voin antaa kaikille hyviä vinkkejä siitä mitä kannattaa muistaa kun hakee duunipaikkaa…

Kommentit

Loppuosa blogistani tässä.. koska ei ilmeisesti mahtunut tohon kokonaisuudessaan..
30.5.2011 12:18

1.Tarkista yritys, soita paikalliseen te-keskukseen ja kysele yrityksestä. Tarkista yrittäjä/yritysliitosta yrityksen tila eli monta aata se omistaa. 3 aata on maksimi ja tarkoittaa että yrityksen velkasuhdanne on hyvä ja on luotettava työnantaja.. jos muistan väärin,- korjatkaa minua tässä!

2. Varmista, että pyytämäsi palkka on hyvä kokemukseesi nähden. Jos olet aloittelija juuri koulutusta päässyt TES on sinua varten ja sieltä löytyvät taulukot ovat aika kattavat! Jos saat määrittää palkkatoiveesi, ota selville mitä maksetaan miehille ja naisille samasta duunista ja jos olet nainen vedä se suoraan miehille maksettavaan summaan, mutta huomio oma kokemuksesi, koulutukseksesi ja työmäärä arviolta jota joudut tekemään.

3.LIITY LIITTOON! Oikeasti, et voi koskaan tietää minkälaisiin tiukkoihin tilanteisiin voit joutua kuten minä näiden omieni kanssa, liitolla on aina paremmat aseet kuin sinulla! Minä en kuulunut liittoon ja sen kyllä huomaa … =P

4.Mene työhaastatteluun näyttämään mitä osaat, Lakki kädessä pokkurointi on joskus hyvästä, mutta ei liiaksi. Näytä, että olet tosi hyvä tyyppi ja tuot duunipaikallesi upean panoksen!

5.Jos olet nuori työnhakija, et voi odottaa kuuta taivaalta. Nöyryys on hyvä asenne ja ensimmäiset duunit on otettava lisäkoulutuksena. Mutta liikaa ei pidä myöntyä eikä kaikkeen skeidaan pidä alistua! Muista arvostaa itseäsi, niin muutkin arvostavat!

6. Jos olet kokenut työntekijä, koulutuksilla tai ilman, älä myy itseäsi liian halvalla. Opi sanomaan, minä arvostan itseäni ja vaadin parempaa palkkaa ja parempia etuja,- tämä koskee molempia sukupuolia! Mutta realistisuus tässäkin on hyvä, ettei mene overboard! Meillä Suomalaisilla on tapana liikaa nöyristellä ja väheksyä itseämme ja osaamistamme, nyt tehdään piste sille!

7.Jos työpaikallasi on mahdollisuus etuihin, kysy niitä ja käytä niitä! Ja jos joudut käymään kauppaa palkkasi kanssa niiden takia, punnitse kumpi tulee sinulle edullisemmaksi, se että luovut muutamasta kympistä palkassa vai saatko esim autoedun taikka ilmaisen internetin kotiisi tms … Ota selvää ja Valitse

8. Muista että työsoppari on kahden kauppa! Siihen sinä työntekijänä saat sanoa sanottavasi ja ehdotuksesi. Se ei mene niin, että työnantaja määrittää koko pakan vaan sinäkin saat neuvotella asioista!

Onnea Työnhakuun ja Innokasta työelämää! =)

Hyviä pätkiä =)
30.5.2011 13:12

http://www.youtube.com/watch?v=8wE6-_rjPuY =)

http://www.youtube.com/watch?v=BG_W7wAe1kw&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=lN05UfmIAh4&NR=1

http://www.youtube.com/watch?v=QW-hVo8scTM

http://www.youtube.com/watch?v=BcTQ49C-7gw&feature=related

Tulin voittamaan en anna mikään seisoo tiellä,- sä tsiigaat voittajaa!!!

Työläismuurahainen
1.6.2011 21:55

Koulutus usein auttaa vältämään näit töitä. Mul o ainaski toiminu. Ei ees tarjota mitää ihan kamalii ja osaa iteki kattoo vähä.